Meistä muodostui komea jono neitsytmatkalla Paraksen maisemiin. Kuinkas se Kuju sanoikaan… “Liiku luonnossa niin, että perässätulijan on jälkeä kaunis katsella.”

Tässä vielä esittäytyy ja kiittää kaudesta opaskolmikkomme: Jaakko Tarmio, Kai Hyttinen ja minä (Riitta Karhusilta). Tackar och bockar tai jotakin sinne päin…

Kuvat: Sirpa Kaakkuriniemi




5 Kommenttia artikkeliin “Lisää kuvia Paraksen retkeltä”

  1. Saima Says:

    Mukavaa kevättä sinulle! Täällä etelässä pitäisi tänään lämmetä. On ollut hienoa lukea kokemuksiasi juuri ehkä siksi, että niissä on niin paljon rehellistä oman vajavaisuuden pohdintaa.

    Itse olen ekalta koulutukseltani biologi. Nyt opeiskelen audiovisuaalista viestintää. En tiedä että mikä musta lopulta tulee, mutta jotenkin se on menettämässä merkitystään. Elämä on jossain hyvässä mielessä jatkuvaa matkalla oloa.

    Ethän katoa!

  2. karhusilta Says:

    Kiitos, kun nostit tärkeän asian esille. Vajavaisuus on asia, johon jokainen törmää. Joskus nuorempana tein kaikkeni peittääkseni vajavaisuuteni, nyt se on yksi osa elämää. Voisiko olla niin, että yhtä aikaa on vajavainen ja kuitenkin jokseenkin riittävä sellaisenaan? Vajavaisuus on kuitenkin ihmisen osa. Toisaalta lahjakkuutta löytyy jollakin toisella alueella.

    Hyvää matkaa Saima, minne se ikinä sinut viekin elämässäsi! Ja kevään riemua!

    “Ethän katoa”, tarkoittaako se, että toivot minun jatkavan blogin kirjoittamista opiskelun jälkeenkin?

  3. Saima Says:

    Se oli sellainen spontaanisti syntynyt ajatus siitä, että olisi kiva pitää jotain yhteyttä vaikka sitten blogin muodossa tai miten vain…

  4. Sari Says:

    Riitta, kiitos siitä, että kirjoitat tätä blogia. Toivottavasti jatkat myös koulutuksesi päätyttyä? Olisi kiva lukea kuulumisiasi jatkossakin, minne asetut täällä Suomessa ja missä milloinkin menet oppaana ym. Sain juuri luettua koko blogisi läpi. Koulutukseenne ja elämääsi on mahtunut monen moista. Tekstisi ja tyylisi ovat mukaansatempaavia, tuntuu kuin olisi itse mukana. Ja kuinka kauniisti puhutkaan tuntureista, itsellä kaipuu päästä Lappiin vain yltyy päivä päivältä. Kilpisjärvi on jotain niin ainutlaatuista, kun kerran käy ei malta pois pysyä, tarvitseeko edes? Kai sitä voisi hullummminkin lomansa viettää.

  5. karhusilta Says:

    Sari, kiitos siitä, että luet tätä blogia. Kommenttiasi lukiessa tuli lämmin ja hyvä olo.
    Haluan kirjoittaa jatkossakin, vaikka en ole vielä varma missä muodossa.
    Tunturit ovat minun aarrepaikkani ja jaettu ilohan on moninkertainen ilo.