Kolmantena koulupäivänä pyysin kyydin koululle, kun mukaan tarvittiin rinkka retkivarusteineen. En sentään lähtenyt ryömimään kuin koppakuoriainen. Fysioterapeutti lämmitti ja tutki selkääni, niksautteli pari kertaa, hieroi ja sanoi vapauttavat sanansa. Pääsisin tunturiin vielä. Soitan hänelle parin päivän kuluttua ja katsomme sitten tilannetta. Olo on helpottunut.

Opiskelun myötä näyttää tulevan monenlaista jännää: erilaisia vaelluksia (pisimmillään kolme viikkoa), tutustumista luoliin, lumivyörykoulutusta ja lumirakentamista, laskemista mm. telluilla, melontaa, kiipeilyä, ym. Mihinkähän olen pääni pistänyt?