Olen saanut kerätä voimia kotona Rovaniemellä. Lumet ovat enimmäkseen sulaneet, tosin isoimmissa kasoissa vielä on jonkin verran lunta. Yllätyin käydessäni vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Louevaarassa, kun siellä lumimassat vaikeuttivat jalkaisin kulkemista. Korkeusero vaikuttaa niin paljon. Astelimme peräjälkeen kumisaappaissa polveen asti upottavia jälkiä. Hiki virtasi, aurinko lämmitti - ja oli jotenkin aivan mahtavaa. Paikoitellen hanki kantoi ja sitten taas upotti pohjia myöten.

Halusin käydä tutustumassa Louevaarassa, koska minun oli tarkoitus vetää siellä päiväretki Ounasvaaran Ladun nimissä. Tämä oli siis tutustumismatka, jonka aikana tajusin, ettei patikkaretkeä voi tällä lumimäärällä toteuttaa. Ehkä sitten myöhemmin.

Retken ajatuksena oli pohtia ns. Voimapolun ideaa Rovaniemen ympäristössä. Voimapolkua kuljettaessa tavallisen patikoinnin lisäksi luonnossa tehdään välillä harjoitteita, jotka edistävät hyvinvointia. Harjoitteissa havainnoidaan ympäristöä ja tiedostetaan omia tunnetiloja Siis nautitaan luonnosta. Ollaan läsnä. Metla on suunnitellut ja toteuttanut Ikaalisissa opastekyltein varustetun Voimapolun. Millainen toteutus sitten sopisi Rovaniemelle?

Olen itse elämässäni kokenut vahvasti luonnon elvyttävän vaikutuksen. Monta kertaa olen haltioitunut luonnon kauneudesta ja se on ravinnut sieluani. Luonnon havainnoinnissa lapset ovat mestareita, he huomaavat kaikenlaista kaunista ja ymmärtävät pysähtyä ihastelemaan yksityiskohtia.

Kävin Rovaniemellä nauttimassa teatteriesityksestä Erätulien loisteessa. Siinä lavastus oli kohdillaan erätarinoihin, sillä koko esitys pidettiin teatteritalon pihalle pystytetyssä kodassa. Keskellä kotaa roihusi tuli. Katsojat saivat nauttia nokipannukahvia mustasta pannusta. Savun tuoksu ja tulen kajo kietoivat minut tarinoita vastaanottavaan olotilaan. Näyttelijät kertoivat A.E. Järvisen kirjoittamia erätarinoita. Sukelsin helposti tarinoiden tunnetiloihin; koin surua ja iloa, sitten jännitystä ja väsymystä. Ei ihme, että A.E. Järvisen luontokuvaukset olivat aikansa myydyimpiä kaunokirjallisia teoksia.

Pian aloitan kesätyöni Bengtskärin majakalla. Matkavalmistelut ovat käynnissä, monta asiaa mietittävänä ja hoidettavana. Onpa mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea koen ja näen Saaristomeren uloimmalla luodolla. Edellisen työrupeamani tein ainutlaatuisella Suurtunturialueella, nyt siirryn Suomen eteläisimpään asuttuun paikkaan, Hangosta 25 km lounaaseen. Bengtskärin karulla luodolla ei kasva lainkaan puita. Luonnon armoilla ollaan siinä missä avotunturissakin. Kovalla myrskyllä laiva ei pääse rantautumaan, joten yllätyksiä kulkemisessa saattaa tulla niin asiakkaille kuin työntekijöillekin. Sain ohjeeksi varata lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta mukaan. Yritän pärjätä tunturivarusteilla.




11 Kommenttia artikkeliin “Lähtökuopassa”

  1. Antero Says:

    Hei Riitta ;huom. nimi oikein;-)

    laitoin jo kysymyksen UR:n facebook-sivullekin, että aoithan muutostasi huolimatta jatkaa kolumnejasi lehdessä? Eihän UR sinua hylkää?
    Louevaarassa olen minäkin kerran käynyt, joskus syksyllä 70-luvulla, marjoja poimimassa.
    Järvisen kirjat ovat minullekin tuttuja. Ensimmäiset muistot niistä 70-luvulta kun kesällä nukuin pihalla teltassa ja unikirjaksi luin Järvisiä. Tunnelma oli kuin itse kokisin kirjan tapahtumat, taustamusiikkina juuri sopivasti linnunlaulua.
    Olisi muuten aika hienoa jos ottaisit kuvia majakalta ja laittaisit tänne meille ne näytille. Minulle ainakin Bengtskär, samoin kuin koko saaristo on aikalailla tuntematonta aluetta.

  2. karhusilta Says:

    Hei Antero!
    Muuttoni on väliaikainen, kirjoittelu jatkuu entiseen malliin uusin virikkein. Kirjoitan siitä, mitä koen ja näen kesän mittaan.

    Blogini on niin täynnä, että sinne ei mahdu enää uusia kuvia. Siksi en ole julkaissut kuvia pitkiin aikoihin. En tiedä kannattaisiko perustaa uusi blogi vai mikä avuksi. Toistaiseksi olen tyytynyt sanoilla maalaamiseen.

  3. karhusilta Says:

    Tapasin juuri junassa yhden kilpisjärveläisen. Hän kertoi, että tällä hetkellä (On sentään 23.5.) Kilpiksellä on hyvä hangenkanto, oikein teräshanki. Hiihtokeli parhaimmillaan, mutta ei ketään hiihtämässä. Lunta on tuiskuttanut lisää toukokuun puolella kunnolla. Vanhat Kilpiksen kävijät muistelevat mielellään, kuinka hyvä ennen oli hiihdellä toukokuussa… Minä olen tähän asti kuunnellut juttuja ihmeissäni. Läksinköhän väärään suuntaan, kun hyppäsin Helsingin junaan?

  4. sari Says:

    Moikka Riitta!
    Oletkos nyt jo matkalla kohti majakkaa vai ootko jo siellä? Kannattaa tosiaankin ottaa lämmintä mukaan, vaikka täällä etelässä nyt on hellettä olutkin, niin yleensä juhannuksena saaristossa tarvitsee toppatakin ja villasukat, harvassa on ne juhannukset, kun hellettä on. Eli siis tunturivarustukseltahan tuo kuulostaa.
    Olen vaellusturinoista lukenut, että jatkut tekevät joka vuosi ihan ahkiovaelluksia vielä toukokuun puolella, ehkä silloin ei ole enää niin ruuhkaistakaan ja saa nähdä luonnon heräämisen uuteen kesään. Kuulemma vielä Kilpparin kylän kohdalla voi olla kesäistäkin, mutta ylhäällä tunturissa on vielä täysi talvi. Ja kyllähän sitä lunta oli kymmenisen vuotta sitten juhannuksenkin tietämillä runsaasti maassa, sai etsiä paikkaa, josta jalkaisin pääsi menemään ja purosista ylityspaikkoja.
    Hyvää kevään jatkoa!

  5. karhusilta Says:

    Moikka Sari!
    Tulin juuri Helsinkiin ja olen häikäistynyt tästä kukkaloistosta, vehreydestä ja linnun laulusta! Kevät on paljon pidemmällä kuin Rovaniemellä. Kävin juuri hölkkäämässä Paloheinässä t-paidassa! Tämä kokemus muistuttaa ulkomaan matkaa. On muistettava, että vietin viime kesän tuntureilla, joten tällaisesta kesän kokemuksesta on aikaa. Nyt nautin!

    Muuten, untuvatakki unohtui kotiin. Villaa ja goretexiä on mukana.

    Voisi olla upeaa kokeilla toukokuuhun sijoittuvaa hiihtovaellusta tuntureilla.

  6. Juha Says:

    Hei Riitta,

    tuli vielä A.E. Järvisestä mieleen, oletkos nähnyt hänen komean hautakivensä Viirinkankaalla? Ehkä nähtävyys sinänsä.

    Uskoisin untuvatakin olevan tarpeeton saaristossa. Villaa ja tuulenpitävää vaatetta päälle vaan.

  7. karhusilta Says:

    Enpä ole nähnyt hautakiveä. Voisin käydä vilkaisemassa joskus. Kiitos vinkistä.

    Vaatetuksen osalta: näillä mennään!

  8. sari Says:

    Huomenia Riitta!
    Jokos olet majakkasaarella?
    Huomasin viikonloppuna lehdestä, että viime viikon lopulla oli Ruotsin opinahjossasi satanut parikymmentä senttiä lunta, liekö kuinka harvinaista tähän aikaan vuodesta?

  9. karhusilta Says:

    Hei Sari!
    Palasin juuri majakalta ensimmäiseltä työrupeamaltani. Vautsi vau mikä paikka! Huomisessa UR:ssä on kuulumisiani sieltä.

    Ai Ruotsin Lapissa on satanut lunta? Harvinaista se on tähän vuoden aikaan. Siksi kai juttu päätyi lehteenkin, mistä muuten luit siitä?

  10. sari Says:

    Moikka Riitta,
    mitä tarkoitat, että palasit juuri majakalta ensimmäiseltä työrupeamalta? Jotenkin mulle jäi käsitys, että asuisit majakalla? Asutko kuitenkin siellä majakkasaarella? Ettet sentään mantereen puolella? Keväinen luonto ja linnunlaulu ovat varmaan aivan upeat? Huomenna luetaan lisää!
    Ruotsin Lapin lumisateesta oli pieni juttu lauantaina ihan paikallisessa lehdessä (Kymen Sanomat).

  11. karhusilta Says:

    Majakalla tehdään töitä rytmillä viikko töitä, viikko vapaata. Työviikolla asutaan majakalla, mutta vapailla lähdetään muualle. Asun nyt Helsingissä.

    Saarella kasvaa niin vähän kasveja, että vuodenajat erottuvat huonosti. Kallio on aina samanlaista sulan maan aikaan. Toki siellä nurmikko vihertää majakan edustalla. Multa on tuotu muualta. Bengtskär on todella vaikuttava paikka, vierailemisen arvoinen!

    Äänimaailma on koostunut lähinnä meren äänistä. Nyt ensimmäisten haahkanpoikasten kuoriuduttua kuuluu myös poikasten piipitystä. Niin - ja hiljaisuuttakin voi kuunnella.