Kilpisjärveltä saamastani tekstiviestistä otteita: “Nyt oli kyllä THE Hankikeli, isolla H:lla. Tai ainakin klo 13 asti. … Ylhäällä oli kovan kannen päälle satanut vielä vähän uutta pakkaslunta. Ja aurinko tietenkin paistoi.” Vaikka olen saanut nauttia yltäkylläisesti tunturihiihdosta ja nyt on syytä levätä, mieli kuitenkin halajaa tuntureille takaisin.

Lepäämisen ohella olen saanut eläytyä siskonpojan maailmaan. Kiinnostuksen kohteet poikkeavat täysin omistani ja mielikuvituksen siivittämänä tapahtuu suuria asioita. Vein elämäniloa pursuavan kolme vuotiaan Niilon päiväkotiin - itse hän ilmoittaa olevansa vaihtelevasti neljä vuotta tai jopa viidennellä luokalla koulussa, siis iso poika. Hän ajoi hoitopaikkaan apupyörillä varustetulla fillarilla, jota aikuinen ohjaa tarvittaessa takana olevasta kahvasta. Niilo halusi pukea kypärän lisäksi laskettelulasit, koska hän ajoi “moottoripyörällä” ja matkan varrella hän esitteli minulle asiantuntevasti mm. kuolleita kastematoja, “vanhanmallisia Lynxejä” pihoilla ja “harjakoneen”.

Yhtenä iltana kävimme Niilon kanssa temppujumpassa. Siellä lapsi liikkuu aikuisensa kanssa ohjaajan antamien neuvojen mukaan tai sitten aivan omiaan… Saimme tehtäväksi suoriutua erilaisista tempuista seinältä haettavan kirjallisen ohjeen mukaan. Olin pulassa. Temput olivat minulle uusia, joten jouduin lukemaan tarkkaan ja miettimään niiden toteuttamista. Sillä välin lapsi oli ehtinyt jo ties mihin. Jos keskityin lapseen, en saanut selvää, millainen liike oli tarkoitus suorittaa. Lapsi viihtyi kuitenkin hyvin ja liikkui innoissaan sekä jumpassa että sen jälkeen.

Olen huomannut, että lähistöltä löytyy aina aikuista tarvitsevia lapsia, vaikka itselläni ei perhettä olekaan.




2 Kommenttia artikkeliin “Lapsen maailmaan eläytymistä”

  1. Lotta Says:

    Hei vielä Kilpikseltä,
    Jäähyväisiä emme kerinneet sanoa, mutta kiitos kaunis ihanasta keväästä ja oikein makoisaa kesää sinulle. Oli ilo tutustua sinuun!

    Toivottavasti nähdään vielä!

    Terveisin,
    Lotta

  2. karhusilta Says:

    Lotta: Minulla on sellainen tunne, että me nähdään vielä. Kiitos itsellesi valoisuudestasi! Riitta