Kaupungissa ollessa on mielestäni vaikeampi olla kosketuksissa omaan sisimpään kuin tunturissa. Koko ajan on sitä menemistä ja tekemistä. Lapsiperhettä autellessa remontin ja muuton keskellä tohinaa riittää, sitten pitäisi vielä muistaa hoitaa omiakin asioita.

Parhaita hetkiä olen viettänyt neljä vuotiaan siskonpojan seurassa. Lapsen kyky olla vahvasti läsnä tässä hetkessä tempaa minutkin mukaansa. Tehdään pieniä pyöräretkiä lähiympäristöön, luetaan satukirjoja ja tehdään yhdessä arkisia asioita. Eilen ihmettelimme puistossa puoliksi sulanutta muoviroskista. Tänään Lapin Kansassa oli pieni uutinen kyseisen roskakorin polttamisesta ja se uutinen piti lukea ääneen viisi kertaa. Pienen pojan mielestä asia on niin kiinnostava, että “meinaa tulla pissat housuun”. Pahoja poikia…

Naapuruston tomera neljä vuotias saamelaispoika auttoi minua yhdessä asiassa. Hän pyöräili pihalla ja kyseli onko minulla pyörää. Kuultuaan, että renkaissani on ilmaa aika vähän, hän juoksi saman tien lainaamaan minulle pyörän pumppua. Seuraavan kerran tavatessamme hän kysyi rinta rottingilla: “No, oliko hyvät ilmat?”.




5 Kommenttia artikkeliin “Läsnä lapsen maailmassa”

  1. Hiutale Says:

    “Oliko hyvät ilmat” :D!

  2. Päivi Says:

    Niinpä, lapset ovat niiiin tavattoman viisaita, vai mitä?

  3. karhusilta Says:

    Hiutale: Kiittelin kovasti poikaa tyyliin: kyllä nyt kelpaa pyöräillä kun on niin hyvät ilmat renkaissa.

    Päivi: Lapsissa asuu Viisaus.

  4. sari Says:

    Hei Riitta, ota kaikki ilo irti vapaudesta, kyllä sitä sitten taas saa puurtaa yhden jos toisenkin asian parissa. Tuntuu, että meillä nykyihmisillä on aivan liian vähän vapaata aikaa vain olemiseen, aina on kiire jonnekin ja jotain on tekemättä, usein yrittää vähentää tekemisen määrää, kunnes huomaa taas olevansa samassa oravanpyörässä… Pitäisi muistaa myös elää ja nauttia kaikesta kauniista. Tälläkin hetkellä luonto suorastaan pursuaa elinvoimaa ja on niin ihanan valoisaa, siellä pohjoisempana vieläkin valoisampaa. Linnut laulavat ja perhoset lentelevät. Joko olet ollut Lapin linnut -kurssilla? Itse usein harmittelen Lapissa ollessa, etten tunne kuin muutaman linnun, joita maastossa liikkuu. Kukista pitäisi pitää itsellensä pika kurssi, Raunin kirjan pohjalta, jotta tunnistaisi maastossa nimeltä edes muutamia noista pienen, pienistä kaunottarista. No joo, taas tulee tämä sama pitäisi tehdä sitä ja tätä, ehkä lopetan tähän..

  5. karhusilta Says:

    Kirjoitat asiaa Sari. Ihminen tarvitsee aikaa olemiseen. Aika usein huomaan ajattelevani, että minun pitäisi tehdä enemmän asioita ollakseni riittävä. Silloin minua alkaa väsyttää ja ahdistaa. Surullista miten sitä tipahtaa siihen suorittamisen ansaan niin helposti.
    Lapin linnut -kurssi jää nyt tältä osin väliin, mutta lintuihin aion perehtyä jossakin vaiheessa lisää. Nyt olen käynyt katsomassa Rovaniemellä törmäpääskyjä joen törmällä. Yötön yö on ihana asia!
    Suosittelen luonnontuntemuksen lisäämistä, sillä se avaa silmiä uusiin maailmoihin. Toki kaikesta voi nauttia myös tietämättä niiden nimiä, mutta tiedon myötä monesti näkee enemmän luonnossa. Kaikella on aikansa.