Lumivyörykoulutus oli mainio. Se tapahtui SLAO:n (svenska liftanläggningars organisation) puitteissa. SLAO järjestää lumivyörystä monenlaisia kursseja. Koulutuksemme kesti neljä päivää sisältäen sekä teoriaa että loistavia käytännön harjoituksia maastossa. Enpä ole ennen istunut luennolla, jossa sekä kouluttaja että opiskelijat ovat pukeutuneet pelkkiin villakerrastoihin!

Parina kolmena päivänä satoi runsaasti lunta, viimeisenä päivänä saimme nauttia auringon paisteesta. Ilma muistutti silloin maalis-huhtikuun ihania kelejä. Lämpötila pysytteli muutamasta pakkasasteesta kymmenkuntaan asteeseen. Tuuli henkäili jonkin verran.

Opettelimme arvioimaan lumen rakennetta eri tavoin: lapioimme ja sahasimme lunta testejä varten. Etsimme lumesta heikkoja kerroksia, jotka voivat lysähtäessään kasaan saada liikkeelle lumivyöryn riittävän kaltevassa maastossa. Opimme tiputtelemaan lumilippoja turvallisesti. Sitä taitoa voi tarvita esimerkiksi lumiluolaa rakentaessa.

Arvioimme rinteen jyrkkyyttä, harjoittelimme turvallista reitinvalintaa ja laskimme laskettelurinteen ulkopuolella ns. off-piste laskua. Offaripäivänä vuokrasin laskettelusukset, mutta voin kehua selviytyneeni Hemavanin laskettelurinteestä alas myös nahkasaappaissa pitkillä eräsuksilla. Se oli mielenkiintoinen kokemus ja auttoi tehokkaasti ymmärtämään miksi laskettelumonot ovat jäykät ja laskettelusukset tietynmalliset. Hemavan-Tärnabyn alue sijaitsee lähellä Norjan rajaa. Tunturimaisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita varsinkin, kun nousee niin ylös kuin hissillä pääsee.

Lumettomasta Etelä-Ruotsista kotoisin oleva kurssikaverini ei ole hiihdellyt aiemmin. Hän oli pulassa mäessä norjalaisilla tunturisuksillaan kaatuillen kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Tauolla ehdotin hänelle vaihtokauppaa loppupäiväksi. Laskettelusuksien kanssa hän laskee varsin taitavasti ja minulle taas tunturisukset istuvat kuin hanska käteen.

On tärkeää löytää lumen alle jäänyt henkilö nopeasti, mieluiten viidentoista minuutin sisällä. Kaveripelastuksella jää todennäköisimmin henkiin. Ulkopuolisen avun saaminen kestää useimmiten liian kauan. Oli jännittävää suorittaa etsintäkoe hakulaitteella aikarajana viisi minuuttia.

Rinnepelastuksen ammattilainen järjesti meille Hemavanissa harjoituksen, jossa saimme käyttää kaikkia taitojamme pelastaaksemme “lumivyöryn” uhreja. Etsimme heitä piippaavan hakulaitteen avulla ja toteutimme sondien (pitkä ohut keppi) avulla järjestelmällisen etsinnän. Lopuksi rinnepelastus saapui paikalle ja löysi viimeisen uhrin Recco-hakulaitteen avulla.

Minulla on Haltin tavallinen toppatakki, jonka hihassa on Recco -merkintä. Nyt selvisi millaisella hakulaitteella ammattipelastajat voivat löytää minut lumen alta. Jotkut kutsuvat Reccoa sarkastisesti ruumiinetsintäjärjestelmäksi, koska ammattiapu harvoin ehtii ajoissa paikalle.

Asuminen samassa tilassa neljäntoista ihmisen kanssa vaatii aikamoista joustavuutta. Huomaan tarvitsevani enemmän omaa aikaa ja tilaa kuin nuoret kurssikaverini. Minua helpotti, kun keksin siirtää patjani eteiseen kenkien keskelle. Sain edes hitusen yksityisyyttä ja rauhaa nukkua. Mukaan ottamani silmälaput ja korvatulpat tulivat tarpeeseen. Päivät venyivät pitkiksi ja oli ihanaa palata kotiin.

Perjantaina suoritimme moottorikelkkakortin sisältäen sekä ajokokeen helpohkossa maastossa että teoriakokeen. “Kielikoe” meni hyvin. Selviän jo aika mukavasti ruotsin kielellä opinnoista. Kun Kusti polkee ja posti kulkee, saan aikanaan moottorikelkkakortin lompakon täytteeksi.

Alla olevissa kuvissa näkyy lumivyöryviikon työkaluja: sondeja, lapio ja piippaavia hakulaitteita tunturikoivun oksilla.




Yksi kommentti artikkeliin “Lumen kiehtovuus ja vaarallisuus”

  1. Timo Hellenberg Says:

    Hei!

    Kiitos hienosta blogista, todella mielenkiintoinen tuo rinnepelastuskoulutus ja mukavaa luettavaa. T. Timo