Kuvat: Petri Kuusela

Perinteikkäät Marianpäivän juhlat ovat kevättalven odotettu tapahtuma Enontekiön Hetassa. Marianpäivien vietto on aloitettu jo 1500 -luvulla. Kevättalven hankikeleillä kulkeminen oli helppoa ja vuosisatojen ajan seutukunnan saamelaiset kerääntyivät Marianpäivien aikaan kirkolle toimittamaan kaikki kirkolliset toimitukset yhtä aikaa; kastamaan lapset, käymään ripillä ja vihillä sekä hautaamaan vainajat. Väen kokoontuessa kirkonkylälle olivat paikalla myös kauppiaat. Talvimarkkinoiden ohella alettiin myöhemmin järjestää myös kilpailuja, konsertteja, näyttelyitä ja perinteiset tanssit hotellilla.

Ensimmäistä kertaa Marianpäiviin tutustujana silmiini tarttuivat värikkäät saamelaisasut kaiken ikäisillä, erityisesti kuolasin naisten itseompelemien päähineiden perään. Dokumentti maailmalla suosiota niittäneestä saamelaismuusikosta Wimmestä soljui sielun läpi. Hän tiedosti lapsuuden kokemusten, Lapin maisemien ja oman luontosuhteen hoitamisen merkityksen olemassaololleen.

Saamelaismusiikin konsertissa Niko Valkeapään olemus sekä keskittyminen joikuihin ja lauluihin tekivät vaikutuksen. Porokisoissa porot juoksivat jäällä suksien päällä liukuvaa kilpailijaa vetäen. Sen verran tosissaan oltiin, että nokkapokkaakin syntyi. Toisessa perinteisessä kilpailussa heitettiin suopungilla eli poron kiinniottoon käytettävällä lassolla tarkkuutta.

Nuorisoa kiinnosti näitä ohjelmia enemmän toisten nuorten tapaaminen ja juhliminen. Saamelaisasujen kirjo ja kantajien ylpeys asuistaan nousi esille. Verkkaisesti ajoittuvat tapahtumat sijaitsivat aika kaukana toisistaan, mikä tuotti vaivannäköä autottomalle vierailijalle. Ymmärrän kyllä sellaisiakin puheita, että Marianpäiviin tarvittaisiin kipinää lisää, puhallusta hiipuvaan hiillokseen.