Turismiviikolla saimme tietoa Ruotsin luontomatkailusta mm Svenska Turisföreningin luennolla. Eipä tarvinnut kahdesti miettiä jäseneksi liittymistä: jo pelkästään jäsenlehti ja vuosikirja ovat mukaansa tempaavaa iltaluettavaa upeine valokuvineen. Voisi olla mielenkiintoista työskennellä joskus mökkiemäntänä ruotsalaisessa tunturikämpässä. Ei rahallisesti kannattavaa, mutta elämänkokemuksena jotakin ainutlaatuista.

Kävimme muutamalla yritysvierailulla pienessä Umnäsin kylässä. Yrittäjien luomat ilmapiirit olivat puhuttelevalla tavalla erilaiset. Moottorikelkkamuseon pitäjästä huokui -ikävä todeta- innottomuus vailla tulevaisuuden toivoa.  Mutta mitä tapahtuikaan nähdessäni vanhoja moottorikelkkoja roikkumassa katosta ja lattialla vieri vieressä? Tällainen turhan pörinän vastustajakin innostui! Minä tarkastin heti suomalaisedustuksen. Oranssi Terhi 10 näytti lapsuudesta tutulta, Lynxin ensimmäinen malli matalalla ja uskomattoman leveällä istuinosalla herätti hilpeyttä. Mikä parasta: sain ostettua moottorikelkan pienoismallin 3-vuotiaalle pikku-Niilolle synttärilahjaksi!

Koiravaljakkoyritys The Silent Way on menestyvä ekomatkailuyritys, jolla on oikeus käyttää laadukasta Naturens Bästa-logoa. Nuorekas yrittäjäpariskunta kertoi, että he eivät täysin tiedä mihin heidän menestyksensä perustuu. Vierailu antoi aavistuksen asiasta… Sympaattiset ja taitavat yrittäjät tarjoavat retkillään itse valmistettua herkullista eräruokaa, koirat ovat ystävällisiä, valjakkoretket ulottuvat upeissa tunturimaisemissa jopa Sarekiin ja Kebnekaiselle saakka. Minuun teki vaikutuksen se, että 50 vetokoiraa on tarhassa hiljaa ja vasta luvan saatuaan haukkuu meille tervehdykseksi. Aikamoinen vilinä siinä kävi, kun olimme 50 huskyn kanssa samassa aitauksessa. Koirat juoksentelivat ympärillämme, nauttivat silityksistä ja taisipa paikallaan seisonut Markus saada merkkauksen lahkeeseensa.