Kesähelteillä melonta maistuu. Tein välipysähdyksen yhtenä iltana Pohjanhovin rantaan. Sinne Rovaniemen turistit kokoontuvat ihastelemaan jokimaisemaa ja Lapin kesän kauneutta. Eräs ohikulkija seurasi rantautumistani  (en onneksi plutannut) ja ihmetteli mikä melonnassa kiehtoo. En tiedä onko se selityksillä tavoitettavissa, mutta tuntuu hyvältä lipua veden rajassa äänettömästi eteenpäin. Kastaa kättä välillä veteen. Nähdä kalojen hyppäävän lähellä. Vesilintujen uivan poikasineen vieressä. Olla osa luontoa häiritsemättä sitä.

Itselleni selitän melonnan myös hyväksi liikuntamuodoksi. Ylävartalo vahvistuu. Siitä voi olla iloa ensi talvena laduilla… Rovaniemen lasten ei tarvinnut odottaa talven tuloa, vaan he pääsivät hiihtämään oikealla lumella heinäkuussa Lordin aukiolla. Valkoinen kylmä lumi kesähelteillä näytti toimivan hyvin tapahtuman keskipisteenä. Lapset hiihtivät lenkin karnevaaliasuihin pukeutuneina. Joulupukki, tontut ja Jääkarhu kiertelivät yleisön joukossa ja joulumusiikki soi! Seisoskelin auringon paisteessa lumen äärellä rallatellen mukana “tip tap, tip tap, tipe tipe tip tappia” ja tavoitin jotakin keväthankien tunnelmasta. Arvonnan pääpalkintona oli tietenkin joulukinkku. Mitenkähän kinkku maistuu helteellä?

Olen ihastunut Rovaniemen tarjoamaan kesäohjelmaan muutenkin. Osallistun laaja-alaisesti erilaisiin edullisiin/ilmaistapahtumiin tyyliin kirkosta kapakkaan. Samanlaisia ihmisiähän sitä ollaan areenasta riippumatta. Tapahtumissa on yleensä väkeä sen verran, ettei sinne tunne hukkuvansa, niin kuin Helsingissä olen joskus kokenut.

Kävin kurkkaamassa keskustassa järjestettyä musiikki (ja olut) tapahtumaa. Monenlaisista esiintyjistä Simodeus pysähdytti lahjakkuudellaan. Mies esitti tunnettuja lauluja laajalla skaalalla rokista klassiseen ja osasi kuunnella yleisön toiveita. Häneltä on kuulema ilmestynyt ensimmäinen oma cd:kin, joka tuli ilmi vasta, kun enää kourallinen porukkaa oli jäljellä. Istuin kuin tatti paikalla aina, kun hänen vuoronsa oli esiintyä. Paitsi että tämä tatti hytkyi musiikin tahdissa…

Toivoin häneltä kuulevani Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen ja sain sen kuulla. Siinä samassa mieleeni tulvahti kuin eilisestä päivästä muisto kymmenien vuosien takaa. Tapasin silloin mukavan nuoren miehen, joka lauloi minulle upealla äänellään ja soitti saksofonia. Hän nauhoitti minulle ystävyydestämme/ihastuksestamme itse tekemänsä laulun. Lapsellisuuttani nauhoitin päälle jotakin. Sitä olen katunut. Olen myöhemmin, vuosien päästä saanut kuunnella saman miehen laulua oopperalavalla. Koulutettu ääni on erilainen kuin silloinen nuoren miehen kirkas ääni.

Simodeuksessa tunnistin jotakin samankaltaista häkellyttävää lahjakkuutta, vaikka en mikään musiikin asiantuntija olekaan. Toivon tälle sympaattiselle miehelle menestystä ja toivon kuulevani tulevaisuudessa hänen omaa musiikkiaan.