Uskotko: olen saanut asua kauniin tunturikasvin, lapinvuokon sisällä! Minun ei tarvinnut muuttua sadun pieneksi keijuksi vaan mahduin itseni kokoisena ja näköisenä viehättävään, erikoiseen kotiin.

Talosta löytyy kahdeksan kulmaa niin kuin lapinvuokosta terälehtiä. Valoa tulvii sisään monenmoisista  ikkunoista, joista muodostuu läpi talon sukeltavia valolinjoja. Kodin ilme muuttuu säätilan ja vuodenajan mukaan. Ikkunoista avautuu taulumaisia maisemia: yhdestä Saanalle, toisesta Barakselle, kolmannesta Kilpisjärven vesille, neljännestä voi vaikkapa tarkistaa kylän kuuluisan eräoppaan kuulumisia…

Lapinvuokon ainavihantia lehtiä edustavat talon emännän silmäterät: ruukkukasvit levittäytyneenä viherhuoneesta alkaen eri puolille kotia. Erityisen hyvin valoisassa kodissa viihtyvät pelargoniat. Kärsimyskukka nauttii olostaan silminnähden, samoin kuin enkelinsiivet ja ties mitkä muut kasvit, joiden nimiä en edes tiedä.

Aitoja lintuja jäljittelevät puulinnut koristavat olohuoneen kattopalkkia. Lintujen veistäjä Lauri Pappila oli tunnettu siitä, että möi lintuja vain pitämilleen ihmisille.  Erikoista tässä lapinvuokossa on sen “kasvupaikka” alhaalla tunturikoivikossa, tosin kysessä lienee Suomen korkeimmalla sijaitseva omakotitalotontti. Lämpöä taloon saadaan luonnollisesti lähinnä auringosta. Muina lämmönlähteinä ovat pari takkaa ja sähköllä toimiva lattialämmitys.

Talon emännän, kasvibiologin kiintymys tunturikasveihin purkautuu vapaa-aikana käsitöihin. Kauniit tunturikasvit siirtyvät käsin painettuina kankaalle mm. tyynyliinoihin ja t-paitoihin. Tämän talon ja yliopiston biologisen aseman ikkunoita koristavat itsepainetut tunturikasviaiheiset verhot.

Kiitin ainutlaatuisesta kokemuksesta pistämällä parastani kyökin puolella. Kaivoin esille taitoni, oveluuteni ja kysyin vielä neuvoja muutamalta huippukokilta onnistuakseni juhla-aterian valmistamisessa. Söimme isännän toiveiden mukaisesti sisäfileestä valmistettua pippuripihviä kermakastikkeessa ja pohjoisia puikulaperunoita. Puikuloiden keittämisessä on oltava tarkkana. Keitinvesi saa vain poreilla tai hymyillä. Jos vesi kiehuu iloisesti, perunat hajoavat. Keitetty puikulaperuna voinokareella on niin hyvää ettei mitään tolkkua! Tuoreiden mansikoiden löytäminen jälkiruoaksi ei ollut lainkaan helppoa näillä korkeuksilla, mutta onnenkantamoisella sekin järjestyi.




4 Kommenttia artikkeliin “Asumista tunturikukan sisällä”

  1. karhusilta Says:

    Talosta on julkaistu lehtiartikkeli Helsingin Sanomissa 11.4.2009/ Asunto. Sieltä löytyy myös valokuvia.

  2. Leila Lampinen Says:

    Lauri Pappila on enoni. Oli soma lukea sinun kirjoituksia.

  3. karhusilta Says:

    Kiitos Leila! Lauri Pappilan veistämät puulinnut ovat todella kauniita.

  4. Leila Lampinen Says:

    Niin ovat. Hän menetti suurimman osan linnuista ja muista veistoksista v 2007 tulipalossa, joka tuhosi kaiken paitsi kotitalon.Se oli kauhean suuri menetys hänelle ja kaikille, jotka rakastivat hänen töitään ja olivat Laurin ystäviä.Enoni asustelee nyt vanhainkodilla.