Minussa asuu Masennus. Masennuslääkkeillä pidän asukkia kurissa. Selän reistailu, etäisyys sukulaisiin ja ystäviin sekä taloudellinen epävarmuus ruokkivat Masennusta. Eikä tilannetta helpota Kelan tyly ilmoitus, ettei Suomen sosiaaliturva enää koske minua.

Masennus vaatii huomiota osakseen. Mihin mahtuvat pelot, surut, voimattomuuden, yksinäisyyden ja erilaisuuden tunteet? Tunnen painetta luoda uutta: maalata tai tehdä käsilläni jotakin luonnonmateriaaleista! Kyhäsin riippakoivun pudonneista oksista ja valosarjasta teoksen ikkunan yläpuolelle. Valoa pimeyteen…




Yksi kommentti artikkeliin “Minussa asuu Masennus”

  1. Matti Porras Says:

    Viikko 15:
    Kiitokset ystävällisestä, kaikki huomioivasta ja ammattitaitoisesta opastuksestasi ja ennen kaikkea sydämellisestä olemuksestasi. Moni ryhmässämme on todennut, että sinä olet uusi Orvokki.
    Olemuksesi takia olisit erinomainen missä tahansa työssä, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä ja me retkiläiset saamme olla kiitollisia, että olet valinnut oppaan toimen.
    Historiikistäsi voi aavistaa, että sinulla on ollut vaikeuksia. Toivomme sinulle voimia selvitä niistä.