Olen oivaltanut tänään yhden asian ihmisen taipumuksesta yliyleistää ja yksinkertaistaa asioita. Kerron esimerkit kurssimme elämästä. Kukin on vuorollaan vastuussa yhden viikon ohjelmasta ja yleensä hän tarjoaa viikolla jotakin itseleivottua kahvin kanssa. Mukava tapa. Silloin kun opiskelemme luokkahuoneessa, päivä alkaa yleensä puoli yhdeksältä ja kestää neljään.

Minun vastuuviikollani aloitimme päivät yhdeksältä, kun mielestäni “kaikki” ovat vain tyytyväisä, jos aloitamme vähän myöhemmin. Ehdimme opiskella silti teoriaa niin paljon kuin yhtenä päivänä jaksaa ja saamme edes vähän korvausta ympäripyöreistä retki- ja muista käytännön viikoista.

Yksi tehokas kurssikaverini puolestaan järjesti vastuuviikkonsa opiskelupäivät kahdeksasta viiteen ja päälle vielä iltaohjelmaa. “Kaikki” olisivat hänen mukaansa tyytyväisiä, kun viikkoon kuuluu mahdollisimman paljon ohjelmaa.

Yleensä kahvitarjoilu on runsasta. Kaikki saavat herkutella yllin kyllin ihanilla leipomuksilla. Syömishäiriön kanssa kamppaileva kurssikaverini järjesti vuorollaan tarjoilua muulle luokalle. Hän kertoi jo etukäteen, että hänen leipomansa pullat tulevat olemaan minipullia, jotta “kaikki” jaksavat syödä leivonnaisensa.

Lopultakin tiedän mitä tarkoitetaan, kun puhutaan “kaikista”! Helposti astuu harhaan, että muut ajattelisivat samalla tavalla kuin itse. Toisten ihmisten mielipiteen saa tietoonsa vain kysymällä sitä heiltä. Sen sijaan vallankahvassa oleva voi päättää asioista vedoten siihen, että itse haluaa asioiden toimivan tietyllä tavalla. Muut tyytykööt siihen.

Pienen yksityisen filosofointini lisäksi viikon ohjelmaan kuuluu Tukholman erämessuille valmistautuminen. Messuosastostamme tulee hieno; edellinen kurssi oli palkittu parhaan ständin rakentamisesta. Me aiomme hyödyntää parhaita paloja siitä sekä luoda lisäksi omaa uutta. Messulle luodaan talvinen kolmiulotteinen tunturimaisema: mm. upea suuri tunturikuva taustalla, tekolunta, reittimerkki, suksilla lumeen kiinnitetty teltta ja itsetäyttämäni valkoinen riekko syömässä tunturikoivun silmuja. Messuvieraat saavat maistella retkelle sopivaa ja terveellitä naposteltavaa, itse kuivattamiamme hedelmänpaloja. Olemme varmasti hyvää mainosta oppilaitoksemme tunturiopaskoulutukselle!




6 Kommenttia artikkeliin “Mitä tarkoitamme, kun puhumme “kaikista”?”

  1. maija Says:

    Ehkä “kaikille” tekee hyvää kokea toisten yleistyksiä :) Viitaten myös edelliseen kirjotukseesi tärkeää on kai oppia tietämään ne omat rajansa, sietämään eri tavoitteita ja osata sanoa “ei” oikeassa paikassa. Toivottavasti hiitämisenilo on tullut takaisin tai jos ei, niin palailee viimeistään keväthangilla! Ja ainahan on ensi vuosi..

    Mukavia messuja!

  2. karhusilta Says:

    Kylmetin hengitystiet pakkasella, joten olen pitänyt taukoa hiihdossa. Tuntuu muutenkin mukavalta liikkua välillä toisella tavalla: vesijuosta ja kokeilla body balancea. Olen edelleen sitä mieltä, että kevätauringossa parasta ohjelmaa on tunturihiihto. Hyvästä kunnosta on silloin iloa, kun maisemista nauttimiseen jää enemmän voimia.

  3. Helena Says:

    Hieno ja perusteltu analyysi asioiden yleistämisestä. Hyvä, Riitta! Muutenkin blogiasi on kiinnostava lukea sen rehellisyyden, aitouden ja rohkeuden (esittää kritiikkiä) takia. Nyt kun lunta on Kotkassakin yllin kyllin, niin hiihtäminen on ollutkin laiskanlaista, vaikka pitäisi treenata kuukauden päästä toteutuvaa Kilpisjärven hiihtoviikkoa varten. Saanko silloin hiihtää perässäsi vai oletko vielä opiskelemassa? Minulle on jäänyt epäselväksi, milloin koulutuksesi päättyy ja vilkuttelet todistus kädessäsi tunturien suuntaan. - Onnistuneita messuja! Ihan tekisi mieli lähteä sinne.

  4. karhusilta Says:

    Kiitos, taidan punastua näistä kehuista… Totta kai tulen Kilpisjärvelle! Valmistun toukokuun lopussa. Täytyy kyllä myöntää, että erämessuilla minun osuuteni hoitaa täyttämäni riekko. Olen itse silloin toisissa tehtävissä. Odotan tapaamistamme tuntureilla!

  5. Saima Says:

    Mustakin on ollut kiva lukea tätä, vaikken tunnekaan sinua.

  6. karhusilta Says:

    Minusta on mukavaa, että täällä on sellaisiakin lukijoita, joita en tunne.