Taputtelen hirveä Bjurholmin hirvitilalla. Kuva: Joel Jemander

Olipa mukavaa tehdä välillä erilaisia asioita! Käydä vierailulla museoissa ja eläintarhoissa sekä syödä lounasravintolassa. Olen opinnoissamme tähän asti suorastaan vältellyt vastuunkantoa, mutta nyt nautin saadessani muovata viikon ohjelmaa ja pitää lankoja käsissäni.

Pääsimme seuraamaan Pohjolan villieläimiä ainutlaatuisella tavalla, kun saimme kulkea kuulaana syysaamuna Lyckselen eläintarhassa ainoina asiakkaina. Ahma söi kymmenen metrin päässä meistä villisian päätä, ketut lämmittelivät auringossa kerälle kiertyneinä aidan vieressä ja karhuemo poikasineen tuli uteliaina haistelemaan meitä aidan raoista. Harmaat suloiset naalin pennut ryntäsivät tutkimaan meitä ja rääkyivät toisilleen lapsen huutamista muistuttavalla äänellä. Uroshirvi seurasi meitä aidan viertä kulkien, kaivoi välillä kuoppaa ja virtsasi siihen (ns. kiimakuoppa).

Yövyimme ensimmäisen yön teltassa räntäsateessa. Toiseksi yöksi saimme onneksi luvan vuokrata pienen mökin Umeåsta. Ilmat eivät erityisemmin houkuttele telttailuun tähän vuodenaikaan.

Bjurholmin hirvitilalla vierailu oli minulle elämys. Hirvien kiima-ajan vuoksi pääsimme taputtelemaan vain yhtä vanhaa rauhallista hirveä. Meitä nauratti hirven suuri herkku, se nimittäin ahmi banaaneja kuorineen! Kesällä vierailijat voivat nousta hirven selkään kuvattavaksi. Hirviaiheinen näyttely oli toteutettu mielenkiintoisesti: täytetty karhu lyömässä tassunsa hirven selkärankaan, suuri täytetty hirvisonni, erikoiset hirven sarvet, täytetty hirvi putoamassa ansakuoppaan jne. Bjurholmin hirvitila oli aikoinaan Euroopan ensimmäinen, mutta nyt kilpaijoita löytyy. Hirvi on Ruotsin matkailulle tärkeä asia. Ehkä hassuin myytävä hirvituote on hirven ulosteesta tehty korvakoru. Papana on toki maalattu ja lakattu.

Perjantaina leivoimme perintäistä ruotsalaista leipää vanhassa puu-uunissa. Uunissa pidettiin koko ajan pientä tulta reunoilla samalla, kun keskellä paistettiin nopeasti rieskamaista “mjukbrödiä”. Tunnelmallista. Ihastelin käyttämiämme vanhoja puisia työvälineitä: lovellisia kaulimia, ohuen ohuita puulastoja ja valtavia leipälapioita. Suureen taikinaan kului kuusi litraa nestettä. Taikinan kohotessa koko ajan lisää alkoi jo tuntua, että taikina ei lopu koskaan. Nyt pakastin pursuaa kotona leivottua leipää.

Antamani tehtävä tutustua johonkin tuntureita tai pohjoista elämää kuvaavaan kirjaan tai muuhun kulttuuriin tuotti monenlaista satoa. Saimme mm. kuulla vanhasta kirjasta, jossa riekonpyytäjä kertoo koettelemuksistaan jäätyään lumivyöryn alle päiväkausiksi ja kuuntelimme nuoren saamelaisnaisen heleä-äänistä laulua.




2 Kommenttia artikkeliin “Nautin kulttuurista”

  1. metsämarja Says:

    Teksti suorastaan pursusi tarinaa. Kunhan taas pääsen kertomaan “pipanoille” banaani-hirvestä ja kiljuvista naaleista. Et ikinä arvaa, miten hauskoja kokemuksesi ovat. Olen nähnyt turistirysissä kaikenlaisia hillakorviksia, mutta papanakoru on ällöhuippujuttu.

    Hienoja elämyksiä lisää toivoo mm

  2. karhusilta Says:

    Hei Metsämarja!
    Mukava kuulla, että juttuni hauskuttavat “pipanoita”. Odotahan mitä aion lähettää sinulle joululahjaksi!
    Riitta Riekko