Meillä on opiskelun puolesta meneillään niin rankka ohjelma, että katsoin parhaaksi karsia jotakin. Miltäs kuulostaa: kymmenen päivän vaellus Jämtlannissa (Sylarna), neljä päivää vapaata, kymmenen päivän vaellus Sarekissa, neljä päivää vapaata, kymmenen päivää jäätikkökiipeilyä Norjassa (Oxtindarna), neljä päivää vapaata, viiden päivän primitiivileiri luonnonarmoilla? Luulenpa, että tuossa on huippukuntoisillakin tekemistä. Jätän väliin sellaisen ohjelman, josta luulen olevan vähiten haittaa.

Siis nyt toisten patikoidessa Åren suunnalla opiskelen omalla tavallani. Sain juuri valmiiksi postikorttikokoisen kasvioni Kilpisjärvellä keräämistäni ja kuivaamistani kasveista. Herbarioni on helppo kuljettaa mukana ja esitellä kiinnostuneille. Kasvien kuivaaminen on kai vanhanaikaista, kun “kaikki” muut käyttävät kameraa, mutta olen toki onnesta soikeana! Kuulin mielenkiintoisen vinkin, että prässättyjä kasveja voisi laminoida tai sitten tuoreesta kasvista voisi ottaa värivalokopion.

Mitä muuta olen ahkeroinut? Olen opiskellut tavallisimpia jäkäliä ja sammalia kahdella kielellä. Asettelin eilen ikkunalaudalle ulos jäkälä- ja sammalryppäitä silmän iloksi ja opeteltavaksi. Helppoja ruotsiksi, esimerkiksi tunturikoivun rungolla kasvava lumen korkeudesta kielivä “koivunruskokarve” on ruotsiksi nimeltään “snömärkeslav” (sananmukainen käännös “lumenmerkkijäkälä”). Miksi suomalaisille ei ole suotu loogista yksinkertaisuutta?

Sain käsiini lintu-cd:n Fågelsång (Svenska Naturskyddsföreningen), josta voi kuunnella lähes parin sadan pohjoismaisen linnun laulua, kun omistamani suomalainen cd sisältää vain satakunta lajia. Nyt siis pääsen lopultakin kuuntelemaan tunturilintujen laulua! Lintujen nimeämisessä olen kiitollinen suomalaisille. Hyvä Suomi, voitto kotiin! Moni lintu kuten alli, liro, kuikka ja kuovi on nimetty Suomessa sen ääntelyn perusteella. Toivon pääseväni jonakin päivänä tunturilintukurssille. Järjestetäänköhän niitä Suomessa? Näin jossakin mainoksen Ruotsin Abiskossa järjestettävästä lintukurssista.

Pakkaan kohta rinkkani ja teen muutaman päivän vaelluksen Hemavanin alueelle. Hemavaniin on kotoani vain parin parin tunnin automatka ja Norjan rajalla on upeita tuntureita. Kuljen omaan tahtiin, siis rauhallisesti, katselen kasveja ja luontoa ilman aikataulua. Ei suorittamista, vaan läsnäoloa tunturissa.