Opiskelimme kommunikointia ja ongelmanratkaisua NLP:n mallilla. Kuinka iloitsinkaan saadessani olla mukana oppimistilanteessa, jossa teoria ja käytäntö kohtaavat toisensa. Kouluttajana meillä oli vanha viisas mies, Leif-Göran Johansson. Hän on NLP-kouluttaja, entinen poliisi ja tehnyt paljon töitä syrjäytyneiden kuntouttamiseksi. Paikalla oli myös entinen jengijohtaja ja huumeiden käyttäjä, jonka elämä on muuttunut kuntoutuksen jälkeen. Nyt hän kiertää mm kouluilla kertomassa siitä, kuinka elämä on parasta huumetta.

Olin varannut LG:lle henkilökohtaisen ajan opiskelupäivän jälkeen saadakseni eväitä tulevaisuuden suunnitteluun. Halusin myös nähdä, millaisia menetelmiä hän käyttää ja miten asioiden setviminen onnistuu ruotsiksi. Kokemus oli mielenkiintoinen ja vahvistava. Toin koko epävarmuuteni esille ja tunteen tietynlaisen taakan kantamisesta sekä huoleni edelleenkin vaivaavasta väsymyksestä. Muutoin tunnen voivani paremmin kuin vuosiin ja haluan ottaa askeleita kohti uusia haasteita, vaikka se pelottaa.

LG pyysi minua etsimään mielikuvan taakalle. Sehän löytyi helposti aikoinaan maalaamastani tärkeimmästä taulusta. Työstin mielikuvaa silmät suljettuina saamieni ohjeiden mukaan ja lopulta “kannattelin” taakkaa vasemmassa kädessäni ja oikeassa kädessäni pidin mielikuvaa elämäni parhaimmasta hetkestä. Sitten löin kämmenet vastakkain voimakkaan huudon kanssa. En tiennytkään, että minusta lähtee niin paljon ääntä! Sinne hajosi taakkani tuhansiksi palasiksi… Sitten loimme muiston tulevaisuudesta. Aivan oikein: mielikuvan siitä, millaiselta minusta tuntuu muutaman vuoden kuluttua, kun olen löytänyt oman tieni. Nyt mielikuva asuu minussa ja toivon mukaan palaan tulevaisuudessa tähän tuttuun tunteeseen.

Kysyin myös neuvoa vaikeassa elämäntilanteessa olevan läheisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kuultuani hänen ohjeensa tajusin ensinnäkin itse tehneeni oikean ratkaisun lähtiessäni opiskelemaan tunturioppaaksi. Hän nimittäin kannusti käyttämään aikaa mieluisten asioiden parissa. Olen välittänyt ohjeen eteenpäin ja se otettiin vastaan hyvin: tajuamalla, että käytännön toteutus vaatii oman elämän kunnollista pohdintaa.




2 Kommenttia artikkeliin “Ongelmanratkaisuun eväitä”

  1. jotunheim Says:

    Hei.
    Paljonhan siellä on taas tapahtunut.
    Täällä on vietetty kunnon talvea, vaikkei
    se töissä käyden oikein ole ollut hyödynnettävissä.
    Vähän olen hiihtänyt ja lasketellut.

    Hienoin kokemus kuitenkin oli Porvoossa talvisotanäytelmä ihan ulkona, yleisö pääsi osallistumaan “täydennysjoukkona” näytelmään kantaen ammuslaatikoita ja marssien kolmijonossa esityspisteeltä toiselle. Meidän piti jopa laulaa Sillanpään marssilaulu.
    Esityspisteissä oli mm.pikkulotat valaansa vannomassa,vankileirikohtaus,hevosta hoidettiin, Kollaan taistelualueen johtokeskus ja kenttäsairaala valittavine haavoittuneineen.

    Varsinainen näytelmä oli juoksuhautataistelu tehosteineen.. oikea panssarivaunukin oli mukana.
    Lotta ja sotilas kohtasivat alkukohtauksessa ennen taistelua ja loppu oli traaginen, sota ei valitse uhrejaan.
    Viimeinen kohtaus oli lotta itkemässä valkoisen ristin ääressä, siirtyessämme eteenpäin.

    Viimeiseksi siirryimme yhteiseen juhlakenttäkohtaukseen jonne saapui myös Mannerheim, lauloimme Maamme- laulun ja
    huusimme kolminkertaisen eläköön veteraaneille.
    Lopuksi oli yleisölle vielä kenttäateriamahdollisuus -rokkaa ja vanikkaa.

    Minä olin kyllä vaikuttunut.

    Olipa pitkä tarina, innostuin.
    Onnittelen vielä ja jaksele hyvin. J

  2. karhusilta Says:

    Lunta taitaa riittää tänä talvena joka puolelle. Toisille iloksi ja toisille harmiksi. Talvisotanäytelmä kuulosti todella koskettavalta.
    Kiitos ja jaksellaan kumpainenkin.