Hiihtokauden aloittaminen kutkuttaa aina mahanpohjassa. Tänä vuonna Rovaniemellä säilölumen latu avattiin silloin, kun lomailin Madeiran lämmössä. Käsitin uutisista, että samaan aikaan Napapiirin tuntumassa lunta tuprutti taivaan täydeltä. Myönnän, että vähän poltteli. 

Saavuttuani kotiin Rovaniemelle lumi suli pian, mutta ehdin kuitenkin tarpoa lähipuistoon puolin kilometrin pituisen ladun. Taisin hehkua sisältäpäin, kun muutama ulkoilija kommentoi hiihtoani hymyssä suin. Hykertelin mielessäni oman elämänsä sankaruudesta. Kukin saa onnen hetkensä niistä omimmista asioista. Onni sillä, joka löytää ilon helposti saavutettavista asioista, eikä jää itkemään lottovoiton perään.

Pääsin mukaan Reijo Jylhän vetämälle hiihtoklinikalle. Vaikka hiihdän perinteisellä tyylillä tuhat kilometriä talvessaan, vauhti on leppoisaa retkihiihtoa. Siitä vauhdista on helppo pysähtyä kaivamaan repusta lämmintä mehua ja evästä. Minulle hiihtäminen on niin kokonaisvaltainen elämys, että olen jopa pelännyt kiinnittämästä huomiota tekniikkaan. Jospa silloin koko lumous katoaa? Yhden illan kurssilla tuli paljon asiaa, enemmän kuin kerralla pystyn sulattelemaan. Sain vinkkejä, joihin voin keskittyä halutessani. Tieto lisäsi toki tuskaakin. Yksi kurssilainen kiteytti tunnelmansa toteamalla, ettei osaa hiihtää ollenkaan. Ja kuitenkin pistelee menemään läpi talven! 

Olen päässyt joskus auttamaan ulkomaalaisia hiihdon kokeilussa. On aikamoista katseltavaa, kun aikuinen mies kaatuilee tasaisella maalla sukset jalassa miten sattuu. Siinä tulee kieltämättä mieleen, että suomalaiset syntyvät sukset jalassa.  

Toinen taso hiihdon onnesta toteutui, kun sain napsauttaa sukset jalkaan kotiovella ja pääsin hiihtämään Mäntyvaaran latupohjia. Minulla on kahdenlaiset sukset: katu - ja latusukset. Katusuksilla voin hiihtää missä vain, vaikka hiekoitetulla kadulla, mutta latusuksia suojelen suurena aarteena. Näin alkutalvesta katusuksista on paljon iloa. Niillä luikuttelen surutta risukossa ja teiden ylityksissä. Joskus olen itsekin hämmästynyt huomatessani, kuinka onnelliseksi koen oloni hiihtolenkillä. 

Tällä hetkellä parin päivän veden lotkottamisen jäljiltä latupohjat kaipaavat uutta lunta ja kadut ovat jääpeilejä. Tähän aikaan vuodesta voin kuitenkin luottaa siihen, että pakkasta ja lunta tulee vielä!




5 Kommenttia artikkeliin “Oodi hiihdolle”

  1. karhusilta Says:

    Nyt olen sivakoinut ne ensimmäiset, vaivalloiset sata kilometriä. Loppuosan hiihdin Rovaniemen säilölumiladulla, mikä oli aika stressaava kokemus. Siellä harrastetaan ns. kiirehiihtoa hampaat irvessä, jolloin tällainen retkihiihtäjä jää tulpaksi. Hiihtoa on nyt hyvä jatkaa Ylläksellä, maastohiihtäjien paratiisissa. Pakkailen pikku hiljaa tavaroita joulutonttuhommiin. Tuttu paikka vuoden takaa.

  2. Marjatta Says:

    Ilmoittaudun sinun hiihtokouluusi nyt heti. Milloin alkaa uusi kurssi? Ensimmäisen oppitunnin aiheen sain jo blogistasi: Miten tulla onnelliseksi hiihtolenkillä? Siis hiihtolenkin ajaksi, enempää en toki pyydä.
    Minä hiihdän, koska pitää hiihtää. Sen asenteen haluan korjata. Haluan oppia pitämään hiihtämisestä. Sinä, Riitta, olet hyvä esimerkki. Oikea mallihiihtäjä!
    Marjatta :)

  3. karhusilta Says:

    Hei Marjatta!
    Hiihtäminen on minulle leppoisaa liikkumista, toki joskus vauhdikastakin, luonnon ihailua, valohoitoa, raittiin ilman haukkaamista ja ties mitä kaikkea muuta. Ehkä liikkeen rytmikin tekee hyvää, vähän niin kuin keinutuolissa keinuminen. On arvokasta uskaltaa hiihtää itselle sopivaa vauhtia. Paras paikka opetella hiihdosta nauttimista on tulla Kilpisjärven keväthangille!

  4. Sari Says:

    Moikka Riitta!
    Tänne etelärannikolle on luvattu loppuviikoksi oikein lumimyräkkää. Suhtaudun lumen tuloon vähän kaksijakoisesti, ottaen huomioon, että parina viime talvena sitä on vain satanut ja satanut… lumitöitä on saanut tehdä kyllästymiseen asti. No, ei ole kyllä tavinnut sitten muuta kuntoilua tai lenkkeilyä harrastaa lumitöiden ohella.
    Toisaalta olisi kiva päästä hiihtämään, ihan vain rauhallisesti, maisemia ihaillen, ei verenmaku suussa siis. Mutta kai se on otettava vastaan, mitä sieltä tulee…

  5. karhusilta Says:

    Hei Sari!
    Täällä Ylläksellä on hyvät ladut. Hiihdin kolmen ensimmäisen päivän aikana yhteensä 50 km - nyt on vedettävä henkeä muutama päivä.
    Niin kai se on säiden suhteen, että kaikki on vain otettava vastaan ja koetettava löytää ne parhaat puolet. Harmittelun muistaa yleensä muutenkin.