Huomenaamulla lähdemme parin viikon opintomatkalle Norjan rannikolle. Ajelemme ensin Mo i Ranaan ja siitä sitten pohjoiseen päin ties miten pitkälle. Ohjelma muotoutuu matkan varrella, mutta aiomme ainakin meloa, kiipeillä, kalastaa, retkeillä ja tutustua paikalliseen kulttuuriin. Yövymme enimmäkseen askeettisesti teltassa ja keittelemme ruokaa retkikeittimellä.

Pakko myöntää, että askeettisuus on menettänyt enimmän hohtonsa.  “Rähjystämistä” on tullut opiskelun myötä säännöllisesti ja omassa vuoteessa nukkuminen on jäänyt harvinaiseksi herkuksi. Toki haaveilen telttaretkestä kesällä kauniilla ilmalla, pitkään nukkumisesta ja ruan valmistamisesta kaikessa rauhassa perinteisellä trangialla. Tehokkaan ja äänekkään bensakeittimen jätän silloin kotiin.

Luokkaretken jälkeen katse kohdistuu taakse päin parin vuoden aikana oppimiimme asioihin. Mitä hyvää, mitä parannettavaa … ja itse ainakin aion pohtia, mitä asioita minun tarvitsee harjoitella tulevaisuudessa. Ruotsin kieli on nyt hyvällä mallilla, mutta seuraavaksi haluan kerrata englantia saadakseni sen sujuvaksi. Pääsin puhumaan - tai siis jouduin puhumaan englantia yllättäen ja menin aivan kipsiin. Haluan päästä tasolle, jossa englannin puhuminen ei aiheuta ensimmäiseksi sisäistä paniikkia, vaan tunnen selviytyväni kommunikoinnista ja jopa nautin siitä. Niin kuin nyt ruotsiksi.

On niin paljon opittavaa… Haluan oppia uusia asioita jatkossakin ja se on iso asia. Elämän virta vie eteenpäin.