Vaellus Pallakselta Hettaan toi energiaa. Kesä teki tunturissa vasta tuloaan, mutta silti lupaus kesästä uhkui kaikkialla. Ylitin viimeisiä lumilaikkuja, koivujen silmut näyttivät pullistuvan silmissä, ensimmäiset tunturikukat aukaisivat nuppujaan. Linnut lauloivat kilvan reviirejään vahtien. Sopulien ulosteita löytyi kasoittain poluilta silloin, kun ympäristössä kasvoi sammalta.

Aloittaessani vaellusta Pallakselta pilvet peittivät maiseman ja vettä sateli. Astelin apein mielin polkua ylöspäin ja rinkkakin tuntui kovin painavalta. “Miksi en lähtenyt metsämaisemaan, vaikkapa Karhunkierrokselle? Nyt ponnistelen turhaan ilman maisemia.” Nammalakurussa avatessani tuvan oven näin myyrän livahtavan lattian koloon. En pidä myyristä sisällä, mutta lattiallahan se sentään oli. Nostin yöksi ruokapussit roikkumaan naulasta.

Illalla Nammalakurussa aurinko alkoi paistaa ja päätin kuunnella lintujen ääniä. Kävelin hitaasti, kuulostelin ja katselin. Yht´äkkiä  kuului erikoinen ääni, en oikein saanut selvää mikä eläin se oli. Pikkuhiljaa tajusin, että ääni lähtee lapsesta. Pian paikalle asteli perhe kahden pienen lapsen kanssa. Neljävuotias käveli ja puhua pulputti, yksivuotias istui äidin selässä rinkassa, isä kantoi kaikkien varusteita jättirinkassaan. Hieman huolestuin kuinka nukkuminen reippaan retkeilijäperheen kanssa sujuisi. Mutta eipä hätää, nukuin kellon ympäri.

Seuraavana päivänä sää ja mieliala kirkastuivat, tunsin tunturin energian.  Aloin löytää oman rytmini. Matka Nammalasta Hannukuruun tuntui aika pitkältä. Välillä hakeuduin tuulensuojaan makoilemaan, nauttimaan olemisesta. Elämä tuntui niin somalta, että varasin Hannukurun varaustuvalle toisenkin yön. Kaksi yötä sain emännöidä haluamallani tavalla Hannukurua, toisena päivänä pihapiiriin saapui muutama retkeilijä autiotuvan puolelle. Olihan sekin mukavaa, istua tulilla ja porista niitä näitä. Lämmitin Hannukurun saunaa ja uskaltauduin jopa uimaan lammessa. Hannukuru on kyllä varsinainen helmi!

Matka jatkui kohti Sioskurua. Suunnittelin innoissani uusia vaelluksia. Sioskurussa tein tulet kaminaan ja nautin päiväunista kunnes tunsin jonkin koskettavan minua. Sehän oli myyrä! Myyrä pääsi vapaasti kulkemaan laverilla ja pöytätasolla. Päätin, etten jaa vuodettani myyrän kanssa. Pakkasin tavarani ja läksin kävelemään eteenpäin kohti Hettaa. Olihan se aika pitkä matka yhdelle päivälle, Hannukurusta Hettaan… Tulevat vaellukset eivät enää tuntuneet niin houkuttelevilta.

Hetan yöpaikan emäntä kertoi, että kyseessä on lapinmyyrä, joka ei tiettävästi levitä sairauksia. Hän kertoi myös, että vapun aikoihin sopuleita tuli tunturista valtavat määrät jään yli. Itse näin koko reissulla aika vähän sopuleita, mutta myyriä mennä vilisti ulkona ja sisällä.




2 Kommenttia artikkeliin “Pallakselta uutta puhtia”

  1. Pikkupuukkoinen Says:

    Hei iltanuotiokaveri

    Vai pisti myyrät Hannunkurun “emäntään” vauhtia. Aikamoinen suoritus, mutta olihan sinulla lepopäivä alla ;-)
    Minuun odotettavissa oleva säätilan muutos antoi myös vauhtia. Kävellä hipottelin pienessä tihkussa Hannunkurusta suoraan Pallakselle, niin että kengän pohjakin hajosi. Sauna maistuikin illalla Äkäslompolossa.

    Terveisin Pikkupuukkoinen

  2. karhusilta Says:

    No hyvä, että Pikkupuukkoinenkin pääsi turvallisesti perille. Vaikka kengänpohja hajalla… Kiitos seurasta iltanuotiolla! Nyt nokka kohti uusia seikkailuja!