Viikon rinkkareissu kolmen valtakunnan tuntureilla onnistui erinomaisesti reittinä Signadalen -  Barras - Gappohytta - Pältsastugan - Kuohkimajärvi - Gappohytta - Signadalen. Maasto näytti päivittäin erilaiselta vaihdellen elämää pursuavasta Signadalenin lehdosta Tuipalin, tuonelan tunturin elottomalta vaikuttavaan kivikkoon  tai kilometrien mittaiseen hiekkaharjanteeseen, “Kiinan muuriin” matkalla Pältsalle.

Sää suosi retkeämme yötä päivää ja vuorokausirytmi menikin iloisesti sekaisin. Valloitimme juhannusaattona Norjan Paraksen (1419 m) auringon paisteessa. Lunta löytyi niin runsaasti, että suksilla olisi voinut helposti kiitää lenkin. Jääleinikit kukkivat kivikkoisessa ylärinteessä halliten tunturikukkien korkeusennätystä.

Norjan tunturitupa Gappohytta täytti kaikki odotukset viinilaseineen  ja kynttelikköineen. Viihtyisää. Ja missä maisemissa! Ruotsin Pältsastuganiin sen sijaan petyimme, kun tupavahti saapuu paikalle vasta heinäkuun alkupuolella aukaisemaan ovia.

Kesä on pari viikkoa etuajassa, joten purojen ja lumilaikkujen ylitykset sujuivat varsin helposti. Sääskistä ei ollut vielä vaivaa. Näimme runsaasti erilaisia kukkivia tunturikasveja. Niissä on jotakin niin hellyyttävää: lyhyessä varressa karussa maastossa mitä kauneinta väriloistoa. Esimerkiksi lapinalppiruusu on vain sormen korkuinen, kun taas viikkoa aikaisemmin kävin Helsingissä katsomassa alppiruusutarhassa minua selvästi korkeampia alppiruusuja. Tunturiversio olisi kokonsa puolesta sopiva nukkekodin puutarhaan…

Kapustarinnat piipittivät näkyvällä paikalla kumpareen harjanteella urheasti, porot vasoineen kiinnostuivat meistä tullen lähelle kurkkimaan ja riekkoemo esitti siipirikkoa koettaen varjella pieniä poikasiaan. Kullerot kukkivat lehdossa voipalloina. Tunturipurojen solinasta löytyi levollisimmat levähdyspaikat.

Katselin porojen kepeää askellusta tunturin rinteillä hieman kateellisena. Rinkan painaessa hartioita koetin luoda itselleni mielikuvan samanlaisesta kulkemisen kepeydestä. Vannoin kiipeäväni kesän mittaan rinkka selässä Saanan ja muiden lähituntureiden päälle parantaakseni kuntoani. Haluan pysyä nuorempieni perässä syksyllä Ruotsin tuntureilla. Niin… “Nähdä tunturit ja elää!”




2 Kommenttia artikkeliin “Paras valloitettu!”

  1. Veikko Says:

    Kiitos selostuksesta, suunnitteilla ensi kesäksi vastaava vaellus. Pohjana parivuotta sitten Kilpisjärvi-Pältsa-Kilpisjärvi vaellus ja viime kesän viikon Haltin vaellus 120 km.

  2. karhusilta Says:

    Hei Veikko!
    Ole hyvä. Moni kehuu Paras-Pältsa- Rajapyykki reittiä miellyttävämmäksi kuin Haltin reittiä. Minulla on vieläkin Halti valloittamatta lihasvoimin ja sehän on must! Ehkä ensi kesänä…