Madeiralta jäin kaipaamaan lämpöä, valoa, vehreyttä ja kukkien runsautta. Vettä satoi useina päivinä, mutta silti oli lämmintä yli kaksikymmentä astetta. Paluu Rovaniemen loskaiseen, paljaaseen luontoon ottaa koville. Mielessä on käynyt kysymys siitä, kuinka täällä voi asua. No, kunhan lämpötila laskee takaisin pakkasen puolelle ja pääsen hiihtämään, ääni kellossa muuttuu. Ehdin hiihtää kertaalleen lähipuistossa itse tekemääni latua ennen lumien sulamista. Ja onhan Lonely Planet valinnut Rovaniemen Euroopan parhaaksi talvikohteeksi!

Paratiisitunnelmien lisäksi matkaan kuului muutama pettymys. Sairastuin heti alkuunsa poskiontelontulehdukseen. Kävin lääkärissä, söin lääkkeitä ja lepäsin paljon. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka sekä lääkäri että apteekki toimivat sujuvasti ilman tietokoneen taakse piiloutumista. Tuntui, että ihminen nousi isompaan osaan kuin meillä Suomessa. Toki ymmärrän, että tietotekniikasta meillä on paljon apua, mutta ehkä se samalla ryöstää huomiota joltakin muulta tärkeältä.

Suunniteltu oppaan rooli vaihtui siis toipilaan osaksi. Esitän tässä kiitokset Sepolle ja Railille, jotka hoitivat taitavasti ryhmän opastuksen! En tarvinnut kantaa asiasta lainkaan huolta, en toki olisi jaksanutkaan. Ryhmä retkeili Madeiralla monenlaisissa paikoissa: saaren itäkärjessä, Montessa, jopa korkeimmalla vuorella Pico Ruivolla.

Minulle hotellihuone Funchalissa tuli tutummaksi kuin Madeiran luonto. Hotellimme Fourviews Baia oli korkeatasoinen, neljän tähden hotelli. Ilmastointi helpotti hikoilevaa oloa, tyylikäs sisustus ja hotellin oma uima-allas lisäsivät viihtyisyyttä. Aamupala oli suorastaan elämys, kuohuviini ja paikalliset tuoreet hedelmät kruunasivat aterian. Erityisesti ihastuin papaijaan! Paikalliset papaijat ovat paljon suurempia kuin Suomessa näkemäni - kun taas banaanit pienempiä, mutta makeita. Madeiran saarella viljellään paljon banaania, mutta sitä ei tuoda myyntiin EU-maihin pienen koon vuoksi.

Mukaan ottamani nuortenkirja, Zetterholmin Lydian salaisuus, muodostui tärkeäksi. Pääsin seikkailemaan vain kirjan avaamalla kuuluisien taulujen maailmaan eri vuosisadoilla. Kirjasta tuli hyvä ystävä, josta en olisi halunnut erota. Herkuttelin ajatuksella, että samantyyppinen seikkailu kirjoitettaisin Suomen taiteen tauluista esim. taiteen kultakaudelta.

Toinen pettymys tulla tupsahti, kun taskuvaras vei käteisvarani. Tässä asiassa tunnistan itsessäni ns. uhrin häpeän. Miksi läksin kaupungille sairaana, jossain määrin tokkuraisena? Miksi säilytin rahoja sellaisessa paikassa, josta ne oli helppo napata? Niin, oppirahat on nyt sitten maksettu…

Yhtenä toipilaspäivänä tein retken Jardim Botanicoon, Kasvitieteelliseen puutarhaan. Sain seurakseni polvivaivaa potevan ryhmäläisemme. Kuljeskelimme rauhassa, viipyilimme ja kuuntelimme itseämme. Oivalsin, että suurien suunnitelmien väistyessä vuorille pääsystä, pienimuotoisempi ohjelma voi olla yhtä antoisaa. Geometrinen puisto kutkutti mielikuvitustani. Kuinka on mahdollista, että kahdella värillä, vihreällä ja punaisella kasvilla saa aikaan niin vaikuttavia kuvioita? Ihmettelimme muotoon leikattuja pensaita, puutarhuri oli muotoillut pensaasta mm. linnun ja nojatuolin. Lintupuiston papukaijojen värikkyys hämmästytti. Tutkimme puutarhan käytävien rakennetta, olivatko orjat aikoinaan asetelleet pieniä kiviä käytävään?

Matkan loppupuolella jaksoin lähteä muun ryhmän mukana retkelle Rabacalin levadoille. Taksimatkalla kuljettaja kertoili luonnosta kaikenlaista kuten Madeiran viljelykasveista. Patikointireitin kohokohtana kävimme katsomassa vesiputousta. Paluun nopeuttamiseksi tassuttelimme 800 metriä pitkän kävelytunnelin kautta, omien lamppujemme hämyssä. Kotimatkalla taksikuski kysyi yht’äkkiä, että onhan kaikki ikkunat kiinni. Ylhäältä kalliolta tulvi vettä putouksenomaisesti suoraan tielle. Madeira on ansainnut lempinimensä Paratiisisaarena. Ja lämmin kiitos vielä kaikille osallistujille, aivan upea porukka!




4 Kommenttia artikkeliin “Paratiisisaarella sairaana”

  1. Sari Says:

    Hei Riitta!
    Toivottavasti voit jo paremmin?
    Oli ikävää kuulla, että sairastuit juuri kun lomalle pääsit. Onneksi kuitenkin loppulomasta jaksoit ympäristöön tutustua ja kauniita maisemia ihastella. Ehkä seuraavan kerran paremmalla tuurilla uudelleen?
    Täällä Suomessa tämä meneillään oleva aika tosiaankin on aika masentavaa, märkää ja loskaista. Pimeydessä on se hyvä puoli, että kynttilät ja ulkotulet lostavat kauniisti, nauttikaamme niistä. Ja hyvällä tekosyyllä saa lepäillä hieman enemmän.

  2. karhusilta Says:

    Hei Sari!
    Rovaniemellä on jo lunta sen verran, että hätäisimmät pääsevät hiihtämään luonnon lumella. Tänään aurinkokin näyttäytyi, mannaa! Toivottavasti sinäkin pääset pian suksille. Kynttilät luovat tunnelmaa, todellakin.

  3. Sari Says:

    Huomenia!
    Täälläkin on viime päivinä ollut poutaisempaa ja aurinko on piristänyt mieltä. Mutta sain tuossa viime viikolla pienen flunssan ja olen siitä yrittänyt toipua, joten ulkona olo on jäänyt aika vähiin.
    Eilen tipahti postilaatikkoon hotelliketjun uusin lehti ja heti innoissani selailin ja etsin sun kirjoittamia juttuja, mutta… onkos lehdessä tapahtunut muutos, kun kaikki jutut tuntuivat olevan yhden ja saman henkilön kirjoittamia… ja Kilpisjärveltä ei ollut yhtään juttua, niin sinähän ne olisit kirjoittanutkin :)

  4. karhusilta Says:

    Heipsan Sari!
    Pikaista paranemista! Minä olen potenut edelleen tukkoisuutta ja kävin juuri tutkituttamassa poskiontelot. Toinen antibioottikuuri alkaa.

    Lehtijuttuja ei ole tällä hetkellä pyydetty. Kilpisjärvi sai paljon huomiota aiemmilla jutuillani, vaikka se hotelliketjussa sijoittuukin ehkä sinne vähemmän myyvään osastoon.