Pakkasen painuessa - 20 - - 25 asteeseen harkitsen tarkkaan ulkoilun ja vaatetuksen. Kuvittelen, että ulkona voi viipyä vain tovin. Tähän vuodenaikaan on valoisaakin vain rajallinen aika.  

Kokemani parin yön yli kestänyt selviytyminen näissä olosuhteissa sai tarkistamaan käsitykseni asiasta. Hiihdimme illalla metsään lammelle, jossa “totesimme” ilman muuttuneen niin sumuiseksi ja pyryttäväksi, ettemme voi jatkaa eteenpäin mökille, vaan meidän on pystytettävä leiri maastoon. Palasimme lammelta pienen matkan metsän suojaan ja “lämpöön”. Jälkikäteen saimme tietää, että mittausten mukaan metsässä lämpötila oli noin viisi astetta lämpimämpi kuin lammella.

Rakensimme parin kolmen hengen hätämajoitteita, joissa sitten koetimme nukkua yön mökkimajoittumiseen varatuilla varusteilla. Jotkut yöpyivät ns. kuusen persiissä eli kuusen juurella suojaisten oksien alla. Jotkut kaivoivat lumeen nukkumapaikan. Meidän porukka viritti mukanani olleen hätämajoitekankaan kaatuneen puunrungon ylle. Taitoimme kuusen oksia makuupaikan alle ja reunoille ennen makuualustojen levittämistä. Suksien avulla saimme kankaalle tukea niin, ettei se painuisi lumisateessa päällemme.

Kokeilimme yhdistää kaksi makuupussia, mutta valitettavasti se ei onnistunut. Olen nukkunut kerran yhdistetyssä makuupussissa kahden lapsen kanssa ja huomasin kuinka hyvin läheisyys lämmittää. Nyt palelin yön kolmen vuodenajan makuupussissani. Nukahdin ja heräsin kylmyyteen yhä uudelleen. Eniten palelin jaloista, vaikka olin sujauttanut ne rinkan sisään. Untuvatakkini olin pujottanut makuupussin ympärille ja pukeutunut itse useaan villakerrastoon sekä karvahattuun. Vieruskavereillani oli yhtä kylmä. Yllätyin siitä, että käytyäni yöllä pissalla oloni tuntui lämpimämmältä. Makuupussista ei haluaisi kömpiä yöllä pakkaseen, mutta vaivannäköön löytyy näköjään kaksi hyvää syytä.

Aamulla oli aika ankeata nousta. Pian joku huomasi, että kaksi retkeläistä oli “kylmettynyt” yön aikana ja meidän muiden oli autettava heitä. Päivän mittaan seurasi yllättäviä pelastamistilanteita tuon tuosta. Kaikki eläytyivät rooleihinsa täysillä ja maskeeraukset oli tehty niin huolella, että hetkittäin luulimme tilanteita todellisiksi. Illalla porukka alkoi olla jo niin paranoidista, että lähtiessäni kävelylle toiset luulivat siitä seuraavan jonkin pelastustilanteen vaikka vakuuttelin muuta.

Tunsin ilman kylmenevän illan mittaan. Pysyin lämpimänä vain tehdessäni jotakin ja aloin miettiä tulevaa yötä. Keskusteltuani kouluttajan kanssa kävin hakemassa kotoa lämpimämmän makuupussin. Voi kuinka suloista siinä oli nukkua! Mieleeni tuli ensimmäinen talvivaellukseni vuosituhannen vaihteessa. Hiihdimme Saariselän maastossa mökiltä mökille. Ihmettelin silloin, kun toisella oppaalla oli mukana niin lämmin makuupussi, että hän halusi nukkua ulkona. Olikohan yhtenä syynä turvallisuusajattelu?




2 Kommenttia artikkeliin “Pari yötä metsässä pakkasella”

  1. maija Says:

    Kuullostaa aika hauskalta ja hyödylliseltä kurssilta. Mukavaa että pääsit nukkumaan hyvin, olen viime aikoina haaveillut lämpöiseen makuupussiin kömpimisestä ja muistellut, miten mukavaa on tuntea olonsa hyväksi ja lämpimäksi kun makuupusiin ulkopuolella on talvi. Toteutan varmasti haaveeni pian :)
    Itse on aika pieni luonnon keskellä, tuossakin asiassa. Pitäisi aina muistaa huolehtia, että retkeilee luonnon ehdoilla, ei armoilla.
    Toivottavasti vyörykoulutuskin maistui!

  2. karhusilta Says:

    Kurssi ylitti odotukset! Ennen kurssia olin sitä mieltä, että kotona on viileää (+17 - +18 astetta) ja nukuin pipo päässä. Kylmäkäsittelyn jälkeen kotona on tuntunut oikein mukavalta ja pakkasessakin viihdyn entistä paremmin. Viileässä on niin suloista nukkua, kun vain itse pysyy lämpimänä.