Pakkanen on paukkunut kahdessakymmenessä asteessa, joten lampien ja järvien jäät ovat vahvistuneet. Houkuttelin kymmitytön mummolassa pimeällä lammen jäälle hiihtämään. Eno oli käynyt siellä luistelemassa jo monta kertaa ja minäkin liu´uttelin päivällä useita kilometrejä. Otsalampun valon lisäksi sujautimme mukaan taskulampun siltä varalta, että otsalampun akku tyhjenee pakkasella yllättäen. Matkalla kävimme sytyttämässä kynttilän Kukka-koiran haudalle ja lauloimme siellä yhdessä Tuiki tuiki tähtönen. Kummityttö kertoi tuntevansa olonsa turvalliseksi haudalla, kun tietää Kukan olevan siinä lähellä.

Kävelymatka synkän metsän läpi taittui tädin kainaloon tiiviisti painautuneena. Rannassa napsautettiin sukset jalkaan. Jää piti ääntä, pettääkö se? Kerroin, että vesi laajenee jäätyessään ja kun jää ei enää muuten mahdu olemaan, niin se halkeilee. Syntyy railoja ja siitä voi kuulua koviakin ääniä. Jää kyllä kestää. Kukka-koira pelkäsi jään ääniä aikoinaan niin paljon, että ei halunnut enää juoksennella jäällä. Kummityttö hiihti epäröiden aivan minun kainalossa. Toisen jään raksahduksen jälkeen käännyimme takaisin.

Pysähdyimme katselemaan tähtitaivasta. Neuvoin Otavan tähtikuvion, kummitytön mielestä se näytti ostoskärryiltä. Kerroin aina etsiväni Otavan taivaalta ja tuntevani sitten oloni turvalliseksi. Kummityttökin aikoi tehdä jatkossa niin. Sydämessä läikähti. Taitoimme kotimatkalla Kukan haudalle vielä havuja koristeeksi ja lauloimme yhden joululaulun.

Seuraavana päivänä pohdimme luistelemaan lähtöä. Kummityttö epäröi, että jos jäältä taas kuuluu pelottavia ääniä. Sanoin, että Pakkasukko se siellä vain pelottelee. Kokeilee, saako säikäitettyä pelkurit pois. Siihen kummityttö vastasi napakasti, että minua se ei ainakaan pelottele enää pois. Turha yrittää! Niinpä läksimme luistelemaan ja tällä kertaa jää pysyi hiljaisena.




4 Kommenttia artikkeliin “Pelon hallintaa”

  1. kari Says:

    Hyvää Uutta Vuotta Riitalle! Täällä Vantaallakin on hiihdelty aina blogisi lukemisen välissä. Terveisin Tarja & Kari

  2. karhusilta Says:

    Heipä hei!
    Kiitos ja onnellista vuotta 2010 teille sinne Vantaalle. Toivottavasti saatte nauttia hiihtämisestä pitkään etelässäkin!

  3. Kiitokset hienosta Blogista! Onpa virkistävää täältä Helsingistä päästä Lapin asioihin taas kiinni. Omista lapin retkistä alkaa jo olla aikaa. Veneillessä ja netin kanssa tapellessa tahtoo aika mennä. Kiitoksia ja hyvää jatkoa!

  4. karhusilta Says:

    Ole hyvä vain! Blogia on mukava kirjoittaa ja lukijat kommentteineen ovat tärkeässä roolissa. Nauti veneilystä ja blogin lukemisesta.