Perhokalastuskurssin anti oli laihanlaista, mutta aina oppii jotakin. Uuden asian oppiminen ruotsiksi on jo sinällään aikamoinen haaste ja perhokalastus ei taida olla niitä yksinkertaisimpia asioita muutenkaan. Palattuani kotiin halusin hajanaisten tietopalasten asettuvan paikoilleen, joten lainasin kirjastosta dvd:n perhokalastuksen perusteista ja silmäilin netistä aiheesta suomeksi.

Perhokalastus on ikivanha kalastusmuoto veden pinnalta syövien kalalajien kuten taimenen ja harjuksen kalastukseen. Syötteinä käytettävät perhot jäljittelevät kalojen luonnollista ravintoa eli pääasiassa hyönteisiä. Monet perhokalastajat sitovat perhonsa itse ja siinä voi käyttää mielikuvitustaan rajattomasti. Me käytimme valmiita perhoja. Kalastuvälineet ovat melko kevyitä kantaa.

Kokosimme kukin oman perhokalastusvälineen suoraan koskemattomista pakkauksista: siis pohja- ja perhosiima kelaan, peruke, kulutusosa, itse perho ja vapa. Ennen vavan osien liittämistä toisiinsa vapaa rasvattiin pyöräyttämällä sitä nenän juuressa, jotta osat eivät jumittuisi liian tiiviisti yhteen.

Kuivaharjoittelimme siiman heittoa ensin maalla. Kurssin vetäjä, tukholmalainen johtaja varoitti meitä, että perhonheitto on yhtä helppoa, kuin yrittäisi opettaa valkoista miestä tanssimaan. Tarvitaan rytmitajua ja malttia. Aloittelijana vispasin vapaa liian kauas taakse ja olin liikkeissäni turhan ärhäkkä.

Kalastimme Tärnabyn lähellä pusikkoisella joella ja sainkin irrotella perhoa tuon tuosta pajusta tai tunturikoivusta. Kerran perho juuttui vastarannalle hienon heiton tuloksena. Niinpä riisuiduin alusvaatteisilleni ja kahlasin tukikepin avulla syvimmillään napaan asti virtaavassa vedessä pelastamaan perhon. Kerran jostakin ilmestyi paikalle iloinen koira, joka hyppäsi perhon perässä veteen säikyttäen mahdolliset kalat ja sotkeutuen siimaan. Pari kertaa kala nappasikin kiinni, mutta olin aivan liian hidas ja kokematon saadakseni sen ylös.

Virtaavan veden äärellä on hyvä olla. Huomasin selvästi kuinka piristyin henkisesti saadessani seistä vedessä tai lepäillä kallion päällä pienen kosken pauhatessa alla. Energiaa ja tasapainoa … hyvää oloa. Kiireettömyyttä.

Tutustuimme tunturikasveihin vierailulla Hemavanin tunturikasvipuutarhaan (Fjällbotaniska trädgården). Puutarhaan noustaan hissillä, sillä se sijaitsee tunturin rinteellä 600 metrin korkeudessa merenpinnasta. Pienille tunturikasveille on rakennettu polusta kohotettuja penkkejä kasvupaikoiksi, jolloin kasvit sijaitsevat sopivasti tarkastelukorkeudella. Kurssikaverit pitävät minua reippaana opetellessani kasvien nimiä sekä suomeksi että ruotsiksi. Se käy yllättävän helposti, kun olen niin kiinnostunut asiasta.

Näin ensimmäisen kerran kasvin nimeltä Fjällbrud (suora käännös Tunturimorsian, mutta suomeksi tylsästi nimeltään Tunturirikko). Se muistuttaa ulkonäöltään vähän morsiushuntua. Sitä ei kasva Suomessa, mutta sen voi löytää Ruotsin puolelta kosteilta kallioilta vaikkapa Pältsalta. Toinen mielenkiintoinen kasvi on Edelweiss, Alppitähti, yksi Euroopan tunnetuimmista vuoristokasveista. Täydestä kukinnastaan huolimatta se näytti yllättävän vaatimattomalta. Ehkä kuuluisuuteen vaikuttaa sen kasvupaikka usein hyvin vaikeapääsyisillä kallioilla 2000-2900 metrin korkeudessa. Ostin edullisen tunturikasvijulisteen (Fjällblommor), johon yleisimmät tunturikasvit on kuvattu piirrettyinä ja nimettyinä kasvupaikoilleen. Hyvä löytö.

Kiinnostuin ottamaan selvää Ruotsissa rauhoitetuista kasveista sen jälkeen, kun olin tietämättäni poiminut luonnosta näytteeksi muutaman rauhoitetun kasvin. Rauhoitettujen kasvien lista näyttää erilaiselta Suomessa ja Ruotsissa ja maassahan eletään maan tavalla! Ruotsissa kaikki orkideakasvit (kämmekkäkasvit) on rauhoitettu, kun taas Suomessa vain tietyt. Ruotsista löytyy myös lista tietyissä lääneissä rauhoitetuista kasveista. Suomessa maa on jaettu tältä osin kahteen osaan siten, että esimerkiksi etelässä yleinen valkovuokko on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä. Vastaavasti vaikkapa pohjoisessa yleinen väinönputki on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Toki suurin osa rauhoituksista koskee koko maata niin Suomen kuin Ruotsinkin listoilla.

Hyvä tietolähde kasveista netissä on ruotsinkielinen Den virtuella floran, josta löytyy esimerkiksi ruotsinkielisiä synonyymejä kasveille sekä nimikäännöksiä useille kielille (suomi, norja, tanska, englanti, saksa ja tietenkin tieteellinen nimi). Tietoa voi hakea myös kasvin suomenkielisellä nimellä.




4 Kommenttia artikkeliin “Perhokalastusta ja tunturikasveja”

  1. Tapani Says:

    Eilen vietimme iltaa kavereiden kanssa pihallamme grillaten. Siinä ohessa opetin kolmea henkilä (isä, äiti ja poika) heittämään perholla. Puolen tunnin treenin jälkeen kaikki heittivät jotakuinkin kelvollisesti ja hyvällä osumatarkkuudella.

    Perhoheiton vaikeutta liioitellaan yleisesti, yhtä yleistä saattaa kyllä olla huono opetuskin.

    Jos olet pääkaupunkisudulla asuva niin mene mukaan vaikka Helsingin Perhokulman kursseille (www.perhokulma.fi). Heittäminen on helpompaa kuin luulisikaan.

    Tapani

  2. karhusilta Says:

    Kiitos Tapani. Ihanaa että joku jaksaa kommentoida, siis blogissani on sittenkin elämää!

    Mielestäni kehityin perhonheitossa lupaavasti, mutta kokonaisuus jäi hahmottumatta kuten veden lukeminen hyvien kalapaikkojen löytämiseksi, kuinka kala saadaan ylös jne.

    Kunhan palailen Suomeen vuoden kuluttua, en tiedä vielä minne päin maata, haluan osallistua perhokurssille. Ehkä tämä opetus toimi alkusysäyksenä jollekin tulevalle. Kyseessä on hieno harrastus, johon haluan perehtyä ajan kanssa.

  3. Helena Says:

    Hejsan Riitta! Vai löysit Edelweissin Ruotsista. Olen luullut, että ne kasvavat vain Sound of musicin maisemissa eli Alpeilla. Ihmettelin itsekin kukan ensi kertaa nähtyäni sen pienuutta ja vaatimattomuutta. Mutta menepä kulleroniitylle alkukesästä Lapissa tai Alpeilla, niin tarvitset aurinkolasit, vaikka taivas olisi pilvessä. Aahh!

    Tunturimorsian vai tunturirikko? Siinä taas yksi osoitus, että ruotsalaiset “soivat” duurissa, kun taas meissä suomalaisissa asuu slaavilainen molli. Niinpä morsiamen muuttuminen rikoksi enteilee taas yhden rakkaustarinan rosoista loppua. - Jope Ruonansuu on sanonut ilkikurisesti: Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

    Mutta mitäs tästä tykkäätte?
    Aina kannattaa varautua HYVÄN päivän varalle! - Juuri huomenna voi olla huikean hyvä päivä!

  4. karhusilta Says:

    Hejsan Helena! Joo, kaikkea ne ammattilaiset osaavatkin. Edelweiss näyttää viihtyvän Hemavanin kasvitieteellisen puutarhan Alppikasvien penkissä oikein hyvin. Sieltä löytyy tosin vain yksi esimerkki kukasta. Kävin katsomassa sitä uudemman kerran ja nyt se näytti jo aika kauniilta!

    Olen saanut nauttia Lapissa kulleromerestä: lumoava kokemus tosiaankin! Toivottavasti pääsen joskus Alpeille!

    Olen miettinyt alkavani nimittää kasveja omalla tavallani. Siis minulle on olemassa kukka nimeltä tunturimorsian. Sivulauseessa voin mainita kukan löytyvän suomenkielisistä kasvikirjoista nimellä tunturirikko.

    Jope tuntee suomalaisen mentaliteetin ja on kiteyttänyt sen osuvasti! Olen pistänyt merkille monessa tilanteessa ruotsalaisten kepeän positiivisen suhtautumisen asioihin ja pidän siitä. Osataan kannustaa ja kasvattaa ilon pisaroita.