Sarekia ylistetään monin sanoin: “Missään ei ole niin kaunista kuin Sarekissa!” Vastakohtaisuudet kohtaavat toisensa: jyrkkärinteisiä vuoria, jäätiköitä, kukkivia niittyjä ja Rapadalenin viidakkomaista vehreyttä. Toivon sydämestäni, etten pääse osalliseksi Abrahamssonin ylistysrunon seuraavasta kohdasta: “Missään ei sada vettä yhteen soittoon niin kuin Sarekissa”. Sen sijaan toivon pääseväni kylpemään auringossa, ruskan loisteessa ja huikeissa näkymissä, ainakin hetkittäin. Toivon myös näkeväni Sarekin kuuluisaa eläimistöä kuten erityisen suuria hirviä.

Sarekia pidetään vaativana retkikohteena, siellä ei voi turvautua merkittyihin polkuihin eikä mökkien suojaan. Huonolla ilmalla retkeilijä voi olla todella pulassa. Kännykällä on turha soitella apua, kuuluvuutta ei ole. Luotan pitkälti kurssilaistemme taitoihin, kokemukseen ja harvinaisen toimivaan yhteistyöhön.

Vaellamme kymmenen päivän retkellämme aluksi pienryhmissä. Suurin osa lähtee liikkeelle idästä Suorvasta, kokoonnumme koko porukalla Sarekin sydämessä Snavvavaggenissa. Siellä tarkkailemme eläimiä, opiskelemme säästä ja tuulesta, puhumme kansallispuistosta, vaellustekniikasta sekä käymme läpi etukäteen saamamme tehtävät. Tuntureiden huiputuksia on myös luvassa! Meidän kolmen naisen porukka on päättänyt kantaa rinkkaa mahdollisimman lyhyttä reittiä ja tehdä leiristä sitten pistoja tunturiin. Loppumatkan kuljemme Rapadalenia pitkin isolla porukalla puiston rajalle Berget Nammatjille, josta lennämme helikopterilla Stora Sjöfalletille.

Sateella telttailussa on omat niksinsä, kuiva yöpaikka on suojelun arvoinen asia. Märkää ulkotelttaa kannattaa kuljettaa erillään kuivasta sisäteltasta. Telttaa purkaessa ja koottaessa toiminnot on harkittu etukäteen. Pelkän ulkoteltan sisällä on sateella hyvää tilaa laittaa ruokaa ja sitten voi kaikessa rauhassa aikanaan viritellä sisäteltan ja muut varusteet.

Olen hankkinut tietoa Sarekista ja tutustunut karttaan etukäteen paremmin kuin ennen mitään muuta retkeä. Varustevalintoja on harkittu yhdessä ja hiottu ajatuksia rinkan keventämisestä tyyliin “yhteisellä hammastahnalla pärjätään”. Kannamme kuitenkin mukanamme kahta retkikeitintä turvallisuuden vuoksi. Onneksi olemme oppineet kuivaamaan ruoka-aineita, sillä siinä säästää painossa, hinnassa ja saa nauttia lähes kotiruoan veroisesta murkinasta tunturissa.