Onpa hauskaa ja hämmentävääkin tavata kurssikavereita pitkästä aikaa - parin kuukauden jälkeen. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon. Opiskelutoverini näyttävät ulkoisesti kuin keskitysleiriltä tulleilta (heidän omaa osuvaa vitsailuaan). Olen säästynyt, tai jäänyt paitsi kovista retkistä. He vaelsivat talvisessa tunturissa kolme viikkoa yhteen soittoon kiskoen kaiken tarvitsemansa ahkiossa mukanaan. Ainutlaatuinen kokemus, jonka aikana pojat ovat menettäneet selvästi painoaan, mutta tytöt yllättäen säilyttäneet tai jopa lisänneet painoaan! Treenatut pojat ovat nyt posket lommolla ja “hyvässä lihassa” aiemmin olleet näyttävät nyt varsin sporttisilta tyypeiltä. Anteeksi tämä lihakauppa meininki arviossani; siis kaikella kunnioituksella ja huumorilla!!

Viime viikolla luokkamme oli vaativimmassa paikassa tähän mennessä. Minä siis vedin henkeä silloin, mutta ne muut… Kurssilaiset liikkuivat neljä vuorokautta Suomen puolella seikkailukisatyyppisesti vähällä ruoalla ja levolla, mutta sitäkin runsaammalla liikunnalla. Henkistä kanttia koeteltiin. Lopulta kaikki selviytyivät ja saivat palkinnoksi Suomi-verkkarit. Monenlaista pientä vammaa näyttää tulleen, mutta kaikki hehkuttavat kuinka hieno kokemus se oli. Ja tästä lähtien he tietävät mitä sana Suomi tarkoittaa.