Tänään pääsimme mukaan poroerotukseen Dikanäsiin. Olen haaveillut asiasta vuosia. Olin varautunut siihen, että romantisoitunut kuvani tapahtumasta romuttuu raa´asti törmätessään todellisuuteen. Mutta ehei … tunnelma ja energialataus imaisivat minut mukaansa. Maata peitti viiden sentin lumivaippa. Auringonvalo siilautui sumun lävitse luoden maagisen tunnelman. Talven ensimmäiset huurteiset puut näyttivät taideteoksilta.

Poroerotuspaikan aitauksien rakenne tuntui symboliselta. Keskellä sijaitsevasta pyöreästä aitauksesta eli kirnusta porot eroteltiin säteittäisesti lähteviin karsinoihin eli konttoreihin. Kirnusta tulee mieleen aurinko, elämän keskus, josta porot lähtevät eri teille. Osa kohti elämää, osa kohti kuolemaa. Kirjuri laskee ja merkitsee muistiin elämäänsä jatkavat porot. Siis eloporot luetaan. Poroerotus on poromiesten sadonkorjuuta ja samalla myös tärkeä poroväen tapaaminen. Lapset pääsevät mukaan erotukseen jo pieninä.

Porot juoksivat kirnussa ympyrää lumi pölisten. Saamelaiset lukivat korvamerkkejä ja tarttuivat poroa sarvista kiinni. Toista takajalkaa nostamalla vahvakin poro saatiin ohjailtua haluttuun suuntaan. Poro sai rokotuspiikin. Suurisarvisilta poroilta sahattiin suit sait sukkelaan sarvia lyhyemmiksi, jotta porot mahtuvat kuljetusautoihin matkalla talvilaitumelle tai teurastamolle.

Seurasin aluksi tilannetta aidan raosta tai keikkuen aidan päällä. Sitten pääsin mukaan erotukseen. Haimme poroja ensin isolla porukalla yhdestä konttorista kirnuun. Yhteistyötä tarvittiin, kun osa meistä ajoi poroja sovittuun suuntaan ja osa ohjaili eläimiä leveän muovikaistaleen avulla kirnua kohti. Päivän lopussa jäljellä olevat porot olivat päässeet juoneen kiinni ja tekivät kaikkensa säästyäkseen kirnulta. Jouduttuaan ihmisten pitelemän muoviaidan sisään porot vaihtoivat yhtäkkiä suuntaa ja ryntäsivät takaisin hyppien muoviaidan yli. Yhden poron sarvet juuttuivat muoviin kiinni ja poro reuhtoi vauhkona päästäkseen irti. Viimeisten karkulaisten kiinniotossa pääsin näkemään taitavaa suopungin käyttöä.

Kirnussa seurasin, kuinka vahva kurssikaverini auttoi porojen pitelemisessä hiki virraten. Minä painauduin kirnun seinämää vasten ja väistelin poronsarvia. Kyllä minua pelottikin pikkuriikkisen välillä.

 Kuvat: Magnus Brogren