Täällä Rovaniemellä syksystä siirryttiin näköjään suoraan talveen. Pimeän loskan yli hypättiin yhdellä loikalla. Jo useamman viikon ajan on ollut pikkupakkasta ja maassa ohut valaiseva lumikerros. Kiitän mielessäni Alvar Aaltoa hänen ajatuksestaan maksimoida luonnon valon määrä kodissani kaamosaikaan. Ne muutamat auringonsäteet nostavat mielialaa tarpeellisesti. Innostuin yhtenä päivänä pesemään olohuoneen ikkunan ulkoapäin. Tuloksena taiteellisesti jäätynyt vaahtokuvio ikkunassa. Pienen kirvaamisen jälkeen hoksasin ostaa Lady Lasolia ja niinpä ikkunasta taas näkee läpi.

Olen iloinnut Ruotsista ostamastani potkukelkasta. Sillä olen luikutellut pitkin kevyen liikenteen väyliä katseita keräten, sillä potkurin malli poikkeaa suomalaisesta muotoilusta. Ljusdalsparkenilla on kätevä kuljettaa tavaraa, olen vienyt mm. banaanilaatikossa tavaraa kirpputorille parin kilometrin päähän. Tosin silloin paino jää kelkan etuosaan ja hiekkaisen ajotien ylitys on aika vaivalloista. Kerran jopa pyysin ohikulkijalta apua tien ylityksessä. Joku kysyi, olenko tehnyt potkukelkan itse ja joku toinen taas kehui kelkan huolellista suunnittelua. Istuinosan saa käännettyä ylös, jolloin tavarankuljettamiselle jää entistä enemmän tilaa.

Potkukelkkaillessa ärsyynnyn perusteellisesta kevyen liikenteen väylän hiekoituksesta. Kirjoitin juuri Lapin Kansaan yleisönosastokirjoituksen, jossa pauhaan potkukelkkailun puolesta Rovaniemellä. Voisimme lainata täällä matkailijoille ilmaiseksi potkukelkkoja ja jättää hiekoittamatta toisen puolen kevyen liikenteen väylästä. Matkailuvaltti! Ruotsissa asuessani pienellä paikkakunnalla ei hiekoitettu katuja ja siellä kaupan edustat olivat täynnä asiakkaiden potkureita. Toimi aivan hyvin, tosin joskus liukkailla keleillä sai kulkea jalkaisin kieli keskellä suuta ettei olisi kaatunut.

Lunta on vielä niin vähän, että kotini lähellä ei pääse hiihtämään. Sen sijaan olen käynyt luistelemassa läheisillä jäädytetyillä kentillä. Teroitutin vanhat kaunoluistimet ja vaihdoin niihin uudet nauhat, seuraavana aion testata retkiluistimia.




3 Kommenttia artikkeliin “Potkukelkkailua ja luistelua”

  1. sari Says:

    Hei, terveisiä täältä lumisateisesta Kotkasta. Tuli lapsuus mieleen, kun potkukelkalla luikuttelusta kirjoitit. Talvi saapui tänne viime viikon torstaina, liekö sitten pysyvää? Eilen oli paikallisessa lehdessä juttu, kun täällä lentokentän maastossa jo hiihtivät luonnonlumella, huonommilla suksilla. Vielä kerran onnea omaan pesään, jossa jo asustat!

  2. Kari Says:

    Onnea uuteen kotiin, Riitta! Vantaalla on hiihdelty jo kohta viikon verran, vieläpä luonnon lumella. Eiköhän sinne sullekin kohta tule hohtavat hanget!

  3. karhusilta Says:

    Sari: Kiitos, omassa pesässä on ihana olla. Mäkin olen potkukelkkaillut aiemmin enemmälti lapsuudessa. Silloin ei hiekoitettu teitä.

    Kari: Kiitos! Ai teillä on enemmän lunta kuin täällä. En tiennytkään. Meillä lienee pakkasta enemmän, - 18 astetta tällä hetkellä. Muuten, katselin yhtenä iltana upeaa eskimodokumenttia… Lämpimiä terveisiä sinne.