Asumme ensi viikon metsässä vähällä varustuksella viime syksyn malliin. Nuoret kurssikaverini odottavat innolla elämistä ilman telttaa, makuupussia ja kattilaa syksyn koleudessa. He toivovat saavansa kokea ankaria olosuhteita. Minä taas aion soveltaa primitiivisyyden asteen itselleni sopivaksi. Tuokohan ikä mukanaan mukavuudenhalua? En tosiaankaan löydä paloa kokeilla kaiken virittämistä äärimmilleen. Palelemista, niin ettei voi nukkua. Vain kylmän veden juomista, kun muutenkin paleltaa.

Olemme saaneet listan luvallisista ruoka-aineista: sovittu määrä jauhoa, lihaa, kananmunia, juureksia, pähkinöitä ja voita. Lisäksi koetamme kalastaa. Ruoka valmistetaan maakuopassa kuumennettujen kivien avulla tai nuotion päälle asetetulla liuskekivellä.

Suuri osa ajasta ja energiasta tulee kulumaan majoitteen rakentamisesssa, polttopuun hankkimisessa ja pilkkomisessa sekä kivien kuumentamisessa ruoanvalmistusta ja nukkumapaikan lämmittämistä varten. Lisäksi ohjelmaan kuuluu päivittäin kilpailuja television selviytymisohjelmien tapaan.  Jokainen suunnittelee yhden kisan ja varaa voittajalle jonkin ruokapalkinnon. Kisassa viimeiseksi jäänyt menettää kilpailuoikeuden jatkossa. Minä aion tehdä kasviradan, jossa kilpailijat saavat tunnistaa kasveja. Palkintona Fazerin Sinistä. Suomalaista.

Aion suoda itselleni ohi sääntöjen ns. maavaatteen eli suuren vedenpitävän kankaan suojan rakentamista varten, makuupussin ja -alustan sekä kattilan veden lämmittämistä varten. Opin varmasti asioita myös tällä tavalla. Sääennusteen mukaan yölämpötilat laskevat nollan paikkeille ja päivisinkin saamme tyytyä noin viiteen lämpöasteeseen. Lisäksi navakka tuuli alkuviikosta pitää huolen siitä, että saamme varsinaisen kylmäkäsittelyn.

Eilen tapasin vuosijuhlassa 80-luvulla opiskelleita tunturioppaita. Nautin saadessani keskustella ikäisteni kanssa ihmisenä kasvamisesta ja elämän vaikeudesta. Ymmärsin paremmin itseäni ja tunsin eheytyväni. Nyt taas jaksan.




4 Kommenttia artikkeliin “Primitiiviviikko (taas)”

  1. jotunheim Says:

    Hei.
    Tuokohan ikä mukanaan mukavuudenhalua?
    Saattaa hyvinkin olla niin, toisaalta ehkä harkintakykyä ymmärtää olevan oikein joskus vain ollakin.

    Kävin juuri juoksemassa tunnin pitkästä aikaa ja ajattelen pitäisikö välillä tyytyä kävelylenkkiinkin,
    saadakseni lenkkeilyyn enemmän säännöllisyyttä..?

    No, muuten syksy on vuodenaikana aika
    ankea, kaksi viikkoa sitten oli mahdollisuus käydä mökillä vielä puolukassa ja sitkeillä järvessä viimeiset “uinnit”, nyt on vain kaupunkielämää tiedossa.

    Kurssinne koulutus on aika erikoista.
    Tavoitteellista se varmaan on, mutta hiukan todellakin tulee joku “Robinson- kisailu” mieleen.

    Mukavaa, kun olet liittänyt kuvia blogiisi, kohta ovat syksyn värit parhaimmillaan. J.

  2. karhusilta Says:

    Lenkkeilystä puheen ollen … Sauvakävely on minun suosikkilajini. Koko keho hommissa kuin hiihtäessä ikään. Ja rytmikin mukailee hiihtoa, lisäksi ylämäessä on varma pito! :)

  3. Uuvan Says:

    Hei Riitta;On ollut todella mukava.. seurata sinun blogiasi. Jännityksellä
    odotan vielä,mitä kummallisimpiin paikkoihin te menette. Railojen ylitys on todella ammattilaisen hommaa ja siinä tulee olla hermot kunnos ja köysien ja lukkojen tuntemus.On se kuitenkin todella nastaa ja saada onnistumisen kokemuksia ja tottakai mukavuudenhalu vanhemmiteen muuttuu ja hienoa , kun osaat sitä käyttää ja varustaa itsesi ikäisesi tarpeiden mukaan.

    Olen miettinyt uesaan kertaan, että kun tämä koulutus on ohi. Niin miten ihmeentavalla sinä sopeudut neljän seinän sisälle?Kaikesta luontoo viittaamasta kertomuksesta saa selviyden, että se on huiken kaunis elämys tämä ympärillä oleva luonto, se menee sinun kuvaamana suoraan sydämmeen ja nautit siitä silminähden.Antanee varmasti energioita ikävämpiin suorituksii.

    Hyvä, kun olet ottanut omia varustuksia tälle viime leirille , ison tuulen suojan, makuupussin ja mikä olellista kattilan.Nuoremmat kurssikaverit kyllä jaksavat, se on varmasti myös jännittävääki heille. Mutta sinun kasvien opiskelu ja ruuan kuivttamasi vinkit ovat todella tarpeen nuorisolle.

    Olin myös itse kesällä vaeltamassa Pallaksella ja eikä niihin maisemiin koskaan kyllästy, Tänä kesänä meillä oli kajakitkin mukana matkassa. Meloimme Pallasjärvellä, eipä järvimaisema siitä enään parane Tuli aiva Barentsin meri mieleen jossa olimme edellis kesänä.

    Oikein hyvää syksyn jatkoa sinne seikkailuihin.

    Terv. Uuvana

  4. karhusilta Says:

    Hei Uuvana!
    Onpa hauska kuulla sinusta ja saada noin pitkä kannustava kommentti. Kaunis kiitos!

    Toivottavasti luolaviikkomme toteutuu. Siitä voi tulla jännittävää ja luolat voitaneen laskea “mitä kummallisimpiin paikkoihin”.

    Nuorten kanssa opiskellessa itsetuntemus lisääntyy. Oma rajallisuus tulee usein vastaan, halusin tai en. Välillä tuntuu, etten oikein ehdi sulatella riittävästi kokemaani, kun rynnätään jo uuteen seikkailuun.

    Mutta … ennen kaikkea: toteutan tässä unelmaani. Olen kiitollinen kokemastani ja siitä, että saan jakaa kokemuksiani äidinkielellä. Luontokokemukset koskettavat usein sydämeen asti. Siinä tuntee elävänsä. Tässä ja nyt.

    Retkeilyn myötä arvostan uusin silmin lämmintä suihkua, sähköliettä ja lämmintä vuodetta. Jos “sisäily” alkaa ahdistaa, onhan minulla varusteita lähteä ulos koska vain!

    Pallas on kaunis. Monella tavalla.

    Aurinkoista syksyä sinullekin!
    Björnbro