Opiskelu on jatkunut kangerrellen syysloman jälkeen. Luolaviikon luolaosuus kutistuu viikonloppuun tulevaisuudessa, mutta hyvä niinkin. Muutoin ohjelmaa parsittiin kokoon sieltä täältä.

Yhtenä päivänä kaivelimme esille kalastusvälineet: pilkit, virvelit ja verkon. Hyisessä ilmassa kalastimme järvellä tunnetusti kalaisella paikalla. Tuuli puhalsi nuotion iloiseen roihuun, mutta tuntui iholla kovin kylmältä. Emme saaneet saalista pimplaamalla ja virvelin lusikkaa irroteltiin järven pohjasta moneen otteeseen. Viimeiseksi nostettiin verkko ja sielläpä pyristeli kaksi komeaa rautua! Kuinka iloisiksi tulimmekaan! Ilmoittauduin heti innokkaaksi keittämään kalakeittoa koko porukalle. Fileoin kalan ja keitin ensin maukkaan kalaliemen ruodoista ja päästä. Sitten keitin itse keiton ja maustoin sen tuoreilla yrteillä. Lämpimäisiksi leivoin sämpylöitä. Aikoinaan koulussa opetettiin sanan “semla” merkitsevän sämpylää, mutta täällä se tarkoittaakin laskiaispullaa.

Kun kerran Ruotsissa ollaan, niin katsoimme tietenkin yhden hirvestä kertovan filmin. On se vaan niin rakas ruotsalaisille. Saimme myös luennon saamenkielisistä paikannimistä. Retkeilyä helpottaa, jos ymmärtää kartan nimien merkityksen. Saamenkielinen nimi voi antaa vinkin vaikkapa siitä, minkä kokoisesta tai muotoisesta tunturista on kysymys. Saamenkieli on sukua suomenkielelle, joten kurssikaverini luulevat minun ymmärtävän mennen tullen saamea. Ihan niin lähellä suomenkieltä se ei kuitenkaan ole.




2 Kommenttia artikkeliin “Rautukeittoa kalastajille”

  1. maija Says:

    Ihanaa kalaa! Kävin omalla syyslomallani Muoniossa pilkillä, mutta saalista ei tullut. Pääasia olikin kai pitää maailmaa järjestyksessä kämpän takkatulen ääressä, joten ei voi olla pettynyt.
    Hauskaa alkutalvea! Koska nyt se on jo, talvi, jopa täällä etelässä asti.

  2. karhusilta Says:

    Talvi on täälläkin. Kävin hiihtämässä Storumanissa eka kertaa. Seitsemän kilometriä ja suksen pohjissa mielenkiintoista nykytaidetta, mutta minkäs innostukselleen voi!