Neljän päivän vapaat ja retkeilyt Pallaksen maastoissa on nyt vietetty. Päätin tehdä kevyitä retkiä, jotta lepäilyyn ja palautumiseen jää riittävästi aikaa. Retkeilylläkin voi väsyttää itsensä perusteellisesti, jos ei pidä varaansa. Juttelin yhden pariskunnan kanssa, jotka kävelivät Hetasta Pallakselle ilman yöpymisiä, pysähtyen vain pieniin lepohetkiin. 55 km tallustamista yhteen soittoon tuottaa heille tyydytyksen ja onhan se aikamoinen suoritus sinällään. Toinen näkökulma on lähteä tunturiin ajan kanssa, katsella ja viipyillä. Antaa tilaisuus myös sosiaaliselle elämälle. Retkillä saattaa tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, toki moni asia yöpaikassa väsyneenä ärsyttääkin. Kuten tuvan lämmitys niin, ettei kukaan saa nukutuksi!

Ensimmäisenä vapaapäivänäni sää oli varsin tuulinen, joten läksin kävelemään metsään Pyhäjoen luontopolulle. Sielläpä vasta oli kauniita paikkoja. Pikku lammen äärellä kelpasi istahtaa ja kuunnella veden kohinaa. Kaunis niitty ikään kuin tupsahti yllättäen eteen aivan erilaisena maastona. Saniaisviidakko hyvin voivine kotkansiipineen teki myös vaikutuksen. Sääsket ärsyttivät aluksi ja pakottivat etenemään ilman taukoja, kunnes vaivauduin kaivamaan repusta hyönteismyrkkyä. Se auttoi.

Tuntui mukavalta nukkua omassa sängyssä valkoisten lakanoiden välissä, siten kuitenkin lepää parhaiten. Toisena päivänä oli lämmintä, joten kapusin Lehmäkeron päälle ihailemaan maisemia ja nukkumaan päiväunet makuupussissa tunturituulessa! Yhtä makeat unet kuin viime kesänä Bengtskärin ulkoluodolla kallionkolossa. Tunturituuli ja meri-ilma, siinäpä kaksi ihanaa ilmaa hengittää - ja nukkua. Halusin kokemuksen tunturissa olemisesta ilman kiirettä, ilman painetta etenemisestä jonnekin.

Kotimatkalla hengästyin noustessani Taivaskerolle eli Himmelriikille “takakautta”, länsipuolelta. Laskeuduin alas Vatikurun puronvartta nuollen. Mikä äänimaailma ja kuinka kauniita kiviä puron pohjassa onkaan! Minusta tuli samantien Vatikuru-fani. Illalla löylyttelin Vatikurun rantasaunassa, pulahdin viileään veteen ja venyttelin laiturilla auringonpaisteessa.

Sitten aloin jo kovasti kaivata seuraa, joten kolmantena päivänä pakkasin yökamppeet rinkkaan ja mennä tallustelin Rihmakurun kodalle. Matkan pitkittämiseksi keksin kurvata lumiläikkäisen kurun kautta - ja seuraa löytyi, sitähän minä olin kaivannut! Miljoona sääskeä… Rihmakodalle päästyäni ukkonen alkoi jylistä ja vettä ropsahdella. Kodalle tuli yöksi lisäkseni kolme nuorta retkeilijänaista, joten juttuseuraakin löytyi. Alkuyön kaikki vain pyörivät narskuvilla patjoillaan, kun kodassa oli niin kuuma. Vasta aamuyöllä uni vei mukanaan, vaikka välillä piti muutama hyttynen päästää päiviltään. Kotimatkalla kiipesin Pyhäkeron päälle viettämään aikaa. Istuin tuulessa toppatakki päällä, kun taas “vähän” alempana Pallaksen Hotellin ja Luontokeskuksen pihassa tarkeni vallan mainiosti t-paidassa.

Ai niin, pakko lisätä tähän vielä kuvaus sääskien runsaudesta. Paikallisten ihmisten mukaan nyt on sääskiä  enemmän kuin tavallisesti tähän aikaan kesästä. Uutena riesana suuret paarmat parveilevat porojen, koirien ja retkeilijöiden ympärillä. Paarmojen kanssa pärjään pysymällä liikkeessä, kuinka hiljaisessa tahansa. Tosin sääskitilanne vaihtelee hetkestä toiseen, ne katoavat välillä jonnekin palatakseen taas entistä ärhäkämpinä. Pääsin lopultakin käymään Muoniossa ruokaostoksilla ja samalla mukaan tarttui tiheäverkkoinen sääskitakki. Saas nähdä tuleeko sille käyttöä?




6 Kommenttia artikkeliin “Retkeilystä nautiskelua Pallaksella”

  1. karhusilta Says:

    Ai niin, ylpeänä haluan kertoa. Pallas-Yllästunturin Facebook-sivut suosittelevat blogiani. Tervetuloa uudet lukijat ja ihanat uskolliset lukijat.

  2. Mari Says:

    Yksi kolmesta retkeilijänaisesta kiittää vielä lämpimästi tarjoamastasi suihkusta vaelluksen päätteeksi :) Kotimatka tuntui paljon miellyttävämmältä kun sai pestä enimpiä pölyjä (tai aurinkorasvoja, hyttysmyrkkyä ja hikeä) pois! Muutama kuva meidän reissulta löytyy täältä: http://krumeluuripilleri.blogspot.fi/2013/06/hetta-pallas.html

  3. Katariina Says:

    Onpa kiva lukea taas kuulumisiasi ja hengästyttäviä uutisia kesätöistä. Niin se elämä kantaa kun vaan uskaltaa hypätä tilaisuuksiin mukaan :D Tuota uskallusta sinulta kadehdin (hyvällä tavalla, en ilkeästi). Voi hyvin ja vietä hyvä kesä!

  4. karhusilta Says:

    Mari: Olen kokenut itsekin, miten mahtavaa on vaelluksen jälkeen päästä suihkuun. Kiitos kuvalinkistä! Upeita otoksia, maistiaisia tunnelmista.

    Katariina: Kiitos. Nautitaan kesästä tahoillamme.

  5. sari Says:

    Siellä on todella mielenkiintoisia paikannimiä ja paljon kuruja, paikkaa tuntemattomana ne kuitenkin jäävät vain nimiksi, niin kuin sanottu, pitäisi käydä sielläkin… Kun kerrot Kilpisjärven reissuista, niin pystyn niin hyvin eläytymään ja näkemään tutut paikat sieluni silmin.. onkos siellä ylängöillä aistittavissa samaa avaruutta? jotta näkee kaukaisimpaankin kaukaiseen, kuten eräässä laulussa sanotaan..

  6. karhusilta Says:

    Pallaksen ympäristössä on paljon kuruja ja keroja (tuntureita). Maisema on erilainen kuin Kilpisjärvellä. Pyöreälakiset kerot ovat asettuneet jonomuodostelmaan ja kummallakin puolella jonoa kasvaa metsää. Ylempänä koivua ja alhaalla kapeita kynttiläkuusia, männikköäkin löytyy. Maisema on lempeämpi ja helpommin “hallittavissa” kuin Kilpisjärven avarat tunturit. Olin aluksi aivan myyty, mutta pikku hiljaa olen alkanut kaivata Kilpisjärven avarampia maisemia.