Suuri ametisti on löytynyt Luoston kaivokselta. Vielä monin verroin suurempi ametisti on viety Arktikumiin ihasteltavaksi.

  

Kotiinviemiset: pienimmät ametistit ovat peräisin Luostolta, suurimmat Brasiliasta.

  

Kiinanpionin kukat ovat huikean kauniita ja pehmeitä. Tyynyjä päiväunelmille!

Ystävättäreni Espoosta tuli käymään muutamaksi päiväksi. Olin varautunut pääkaupunkiseudun ihmisen tapaamiseen käymällä kampaajalla, lakkaamalla kynteni ensimmäisen kerran koko kesänä ja suihkauttamalla hajuvettä korvan taakse. Turhaan. Hajuvedestä hän sai vain päänsäryn. Hän asteli kumisaappaissa ja vedenpitävässä takissa, kun ollaan pohjoisessa. Juomaksikin hän valitsi oluen viinin sijaan. Hän oli käynyt viimeksi Rovaniemellä pienenä tyttönä. Hän muisti jotakin kirkon vaikuttavasta alttarifreskosta ja halusi tietenkin verestää muistoja. Kuljeskelimme kukkaistutusten välissä Kirkkolammen rannalla ja ihastelimme lähes lapsen pään kokoisia vaaleanpunaisia pioneja. Kiinanpionin kukat tuntuivat niin pehmeiltä kädessä ja hyvän tuoksuisilta nenässä.

Kunnon turistin tapaan ajoimme Nätti Jussi-junalla Rovaniemen keskustaa ympäri ja kuuntelimme perusasioita nähtävyyksistä. Totesimme, että opastettu kiertoajelu on oiva tapa tutustua kaupunkiin. Samalla muistelin viime kesän kokemusta kiertoajelusta entisessä kotikaupungissani Helsingissä. Paikkakuntaan löytää uuden näkökulman asettumalla turistin asemaan. Sanotaanhan, että asuinpaikkakunnan nähtävyyksiin tutustuminen jää helposti, kun sinne voi mennä koska tahansa. Näin vierailla on tärkeä rooli asioiden toteuttamisessa.

Yhden päivän käytimme Napapiirin joulumaailmaa haistelemalla. Totta kai kättelimme itse Joulupukkia, taisi se vähän jännittääkin. Ystävättäreni kyseli huolissaan pukin lepotauoista ja minä höpötin jotakin kastematojen löytämisen vaikeudesta … Monenlaista joulu- ja Lapintuotetta kierreltiin katselemassa, mutta lähtemättömän vaikutuksen teki ametistit. Siis violetin väriset puolijalokivet.

Eihän siinä muu auttanut kuin autoilla Luostolle ametistikaivokselle. Parkkipaikalta kävelimme reilun parin kilometrin matkan kaivokselle, jossa osallistuimme opastetulle kierrokselle. Tunnin aikana saimme kuulla, kuinka Luoston ametistista ainakin kirkko on tiennyt jo kauan sitten ja hankkinut sieltä kaunista violettia kiveä hengellisiin koruihinsa. Jomova tarina siitä, kuinka satunnainen naismarjastaja on löytänyt kaivoksen, osoittautui muunnelluksi totuudeksi. Tarinat ovat tärkeitä matkailussa.

Iso osa kaivoskierroksen ajasta kului hakku kädessä omaa ametistia etsiessä. Jokainen löysi kotiin vietävää. Kotimatkalla kävimme tietenkin ametistikaupassa Luostolla ja ystävättäreni osti sieltä henkisyyteenkin liitetyn violetin kiven. Kotimatkalla pysähdyimme parissa paikassa ja ystävättäreni osti joka kerta uuden, entistä isomman ametistikiven. Brasiliasta tuodut ametistit ovat näyttävämpiä ja edullisempia kuin kotimaiset, minkäs sille voi. Juuri kun olimme aikeissa asetella hienot kivemme esille, tapahtui pieni onnettomuus. Ystävättäreni pikkusormi jäi pahasti auton oven väliin ja “näyttely” oli peruttava sairaustapauksen vuoksi. Sairaalan päivystys paketoi pikkusormen ja niin ystävättäreni ehti kuin ehtikin yöjunaan sormi hienosti pystyssä. Seuraavana päivänä sain häneltä viestin, jossa pikkusormen kerrottiin olevan hienosti ametistin värinen!




Yksi kommentti artikkeliin “Rovaniemen seudulla turistin silmin”

  1. Ystävätär Espoosta Says:

    Hmm, olisikohan tuo Luoston iso ametisti ollut myytävänä?