Kuva: Erja Sanaslahti

Kilpisjärven avoimessa tunturimaisemassa uskallan olla läsnä kokonaan. Tunnen oloni riittäväksi, turvalliseksi ja täyteläiseksi. Ajatukset mahtuvat kulkemaan vapaasti. Kiinnitän huomioni valtaviin tuntureihin ja luonnon ihmeellisiin yksityiskohtiin. Minä olen pieni osa suurta ihmettä ja onnellinen osastani. Sanonta sielun lepäämisestä konkretisoituu. Minulla on kaikki mitä tarvitsen.

Ruskan jälkeen - mitä sitten tulee? Tuska? On niin monta keskeneräistä asiaa ja huolta - asunto, toimeentulo… Voimakas väsymys kietoi tervetuliaisiksi tiukkaan otteeseensa. Annoin aikaa ja huolenpitoa itselleni. Hierojalla ja kampaajalla käyntiä, konsertissa käyntiä, lukemista, taidekurssilla maalaamista. Kuinka tästä eteenpäin?




6 Kommenttia artikkeliin “Ruskan jälkeen”

  1. kaija ja esteri Says:

    allekirjoitamme eka kappaleen. se on niin TOTTA. tunturissa on ihmeellisen hyvä olla. niin yksinkertaista, niin turvallista.

  2. karhusilta Says:

    Osallistuin ohjattuun meditoivaan hiljentymiseen elävän tulen äärellä. Siinä oli lupa levätä sydämen päällä. Oivalsin siinä mitä haluan tehdä seuraavaksi! Lähden kulkemaan Hetta-Pallas -reitin. Ihanaa! Haluan myös tulla käymään luonanne.

  3. Antero Says:

    Ruskan jälkeen ei tule tuska vaan “näkemiin, nähdään vuoden päästä”. Pian tulee sitten lumi ja sen tuomat nautinnot.
    Muutoin, asiat tuppaavat itse järjestämään itsensä. Kyllä asunto- ja talousasiat järjestyvät. Hoidat vain aina sen mielestäsi tärkeimmän ensin pois alta. Tsemppiä Riitta, olen itsekin noussut “tuhkasta” aikoinaan.

  4. kaija ja esteri Says:

    ihanaa riitta, että kuulet pallas-hetta tunturijonojen kutsun. ja lähet. oot lämpimästi tervetullu kotiimme sitte ku on sen aika!

  5. Mimmi Says:

    Heippa Riitta!
    Sinusta on tullut mahtava kirjoittaja, kuvailet kokemuksiasi niin elävästi, että voin miltei tuntea ja aistia luonnon täällä kotikoneen äärellä. Kiitos myös mehevästä naurusta jonka kirvoitti tuo muistelosi siitä vanhasta pysähtyneestä kellosta. Odotan saavani sinut pian vieraaksi tänne etelän humuun!Yritän näin syksyisin vakuuttaa itseni että kyllä se aurinko on tallessa siellä taivaalla, vaikka se ei aina näy, enkä voi tuntea sen lämpöä ihollani.Syksyn edetessä kohta talveksi olemme samalla matkalla kohti uutta kesää. Tsemppiä, mukavia retkiä ja nokka kohti uusia seikkailuja!

  6. karhusilta Says:

    Antero: Kiitos mukavasta kommentista. Ensi lumi ja tunturit antoivat jo minulle uutta energiaa.

    Kaija ja Esteri: Tulen piakkoin.

    Mimmi: Näinhän minä saan sinutkin tunturiin mukaan Mimmi! Sanan voimalla. Meillä on yhteisiä muistoja kello puoli kahdeksasta. Onhan siinä etunsakin, että aika joskus pysähtyy. Ainakin kiire loppuu. Minua jo kutkuttaa tulla sinne etelään. Enää ei tarvitse pelätä tukalia helteitä.