Purjehdusviikko Saaristomerellä oli upea kokemus. Nyt ymmärrän niitä Kilpisjärven kävijöitä, jotka vertaavat ulkosaaristoa avotunturiin. Joku ylisti kerran elämänsä parhaiksi kokemuksiksi keväthankia avotuntureilla ja veneilyä ulkosaaristossa. Olen täysin samaa mieltä ja syvästi onnellinen siitä, että olen saanut kokea molemmat.

Kaikki oli minulle uutta. Etukäteen jännitin, kuinka selviän merielämästä viikon vieraiden ihmisten kanssa. Paristakymmenestä kurssilaisesta suurin osa oli naisia. Kapteeni ja perämies olivat ammattilaisia, muu miehistö koostui meistä kurrssilaisista. Kaikki tehtävät ruoanlaitosta ja siivouksesta purjeiden nostoon ja navigointiin hoidettiin yhdessä.

Aika moni oli osallistunut tällle Hangö Sommarunin järjestämälle Sjömanskap på skutan Alexandra -kurssille jo aiempina kesinä, mikä varmaan osaltaan vaikutti viikon soljuvaan sujumiseen. Ja taitaa sekin pitää paikkansa, että suomenruotsalaiset ovat yhteisöllistä väkeä. Se helpottaa elämää.

Moni muu näytti tietävän mistä naruista - tai köysistä vedetään purjeita ylös ja miksi merellä koreilee eri värisiä paaluja, kirkkaanvärisiä tauluja tai valkoisia kivikasoja. Viikon mittaan minullekin selvisi, miltä puolelta merimerkkejä laivan on syytä kulkea, kuinka katsotaan kulkusuunta linjatauluista tai mikä merkitys kummeleilla ja loistoilla navigoinnissa on. Merikartan seuraamisessa minulle on toistaiseksi ylivoimaista kartan pitäminen eri tavalla kuin maalla suunnistaessa. Olen tottunut kääntämään kartan kulkusuuntaan päin, mutta merellä kuulema karttaa pidetään aina pohjoinen ylhäällä. Vaikeaa. Oli jännittävää astua ruoriin, päästä ohjaamaan laivaa. Toiset antoivat ohjeita merikartan ja maiseman havainnoinnin perusteella tyyliin: “sakta pabord, sakta styrbord”. Hitaasti vasemmalle tai oikealle.

Erityistä rohkeutta osoitin kiipeämällä mastoon, muutamat muut seurasivat perässä. Mutta eniten minua kuitenkin jännitti laivan etupuolella sojottavan Klyyvarin päälle kiipeäminen, kun pääsin sitomaan purjetta laivan liikkuessa. Seisoin vaijerin päällä epämukavasti, valjaat ja harva verkko turvana. Erilaisten solmujen tekemistä olen opetellut ennenkin, mutta aina se on yhtä haastavaa. Varsinkin köydestä solmittu pallo vaati varsin monta yritystä ja erehdystä, ennen kuin se onnistui.

Missä sitten liikuimme? Päivisin purjehdimme suosiollisella tuulella tai ajoimme moottorilla paikasta toiseen. Yöksi rantauduimme satamaan niin, että kaikki saivat nukkua. Reittisuunnitelmat muuttuivat matkan varrella mm. laivan huoltotarpeen tai tuulen mukaan. Reittimme oli lopulta: Hanko - Rosala - Högsåra - Turku - Nötö - Jurmo - Borstö - Västansfjärd - Hanko. Högsårassa söimme ulkona maankuulussa ravintolassa, Farmors Cafessa. Oi joi sitä grillattua lammasta ja levospöytää! Lurps ja nam!

Jurmon saaressa ehdin kävellä pitkän lenkin. Jurmossa on jotakin erityisen koskettavaa. Borstön saarella luikerteli runsaasti kyykäärmeitä. Nähtyäni ensimmäisen keräsin rohkeutta laivassa tunnin verran, ennen kuin uskaltauduin uudelleen kävelemään kumisaappaissa.

Mikä viikossa oli parasta? Sää osui nappiin; aurinko paistoi paljon, sadetta saatiin maistiaisiksi ja tuulta sopivasti. Tunnelma laivalla oli lämmin ja hyväksyvä, sain levätä riittävästi. Joka päivä jäi aikaa auringonottoon ja lepäilyyn velvollisuuksien lisäksi. Niinpä itse kukin kantoi kaunista rusketusta kotiinviemisinä, vaikka jossakin vaiheessa laivalla havainnoin rapuja ja papuja.




4 Kommenttia artikkeliin “Saaristomeren lumoissa”

  1. sari Says:

    Moikka Riitta!
    Kyllä sulla tuo työ ja vapaa-aika ovat todella monipuolisia, kun tuntureilla, ulapalla ja majakalla tämänkin kevään ja kesän olet viettänyt. Ja kohta taas tuntureille, oletan?
    Tuo ulapalla vietetty viikko tuntui todella mielenkiintoiselta, tosin varmaankin myös vaikeaa, kaikkine termeineen, mutta kun kurssilla oltiin, niin ei kai kaikki kuitenkaan niin vakavaa, sai myös nauttia, toisin kuin jos se totista työtä olisi.
    Mulla viimeiset työtunnit menossa, kohta lomalle!!! Toiveissa olisi, että olisi poutaa ja näkyväisyyttä, siis sinne tuntureille!!

  2. karhusilta Says:

    Hei Sari!
    Tämä on ollut hieno merellinen kesä. Tänään kävin Helsingin edustalla puolentoista tunnin risteilyllä. Tämä ns. Kanavareitti on valittu Helsingin parhaaksi turistinähtävyydeksi. Nyt ymmärrän miksi. Oli hienoa katsella entistä kotikaupunkia uudesta näkökulmasta.

    Oikein mukavaa tunturissa oloa! Toivottavasti sää suosii. Kyllä vain, olen menossa ruskaoppaaksi Kilpisjärvelle syyskuussa. Saas nähdä millainen ruska tänä vuonna saadaan!

  3. Helena Says:

    Onneksi olkoon purjehduskurssista! Eipä ihme, että viihdyit suomenruotsalaisten parissa, kun hallitset kielen niin hyvin ja olet aina valmiina kuin partiolainen ja tarvittaessa joustava. Turun Sanomien Extra-liitteessä kerrottiin Bengtskärin karusta kauneudesta. Haastateltavana oli opas Katariina Havukainen. Maukkaana yksityiskohtana hän mainitsi kahvilan ruuat, erityisesti pullat. Montako sinä olet jo syönyt? Entä kylmävesiuinti? Sitäkin siellä voit harjoittaa.

  4. karhusilta Says:

    Bengtskärin pullat ovat maukkaita. Niin maukkauta, että syön vastapaistetun pullan joka päivä. Ruoanvalmistuksessa ei säästellä voita eikä kermaa. Erityisesti kiitosta on tullut voissa paistetusta ahvenesta.

    Sitten vapaaviikolla hölkkäilen senkin edestä Helsingin
    Keskuspuistossa. Katariina on kollegani, minäkin opastan, mutta vain suomeksi. Uimassa käyn lähes päivittäin, usein jo aamulla ennen töiden alkua ja toisen kerran illalla saunan yhteydessä. Avantouintitossut ovat olleet kovassa käytössä liukkailla kallioilla.