Oltiin vähän luontoretkellä… Pari rouvaa kävi ilmoittautumassa suunnittelemalleni retkelle kolmen kilometrin luontoladulle. Kuinka ollakaan hotellin porukka oli lähdössä samaan aikaan Pöllöjen polkemalle umpihankireitille. Esittelin rouville houkuttelevan vaihtoehdon, jolloin näkisimme luontoa ja eläinten jälkiä monipuolisemmin. Aikaa menisi enemmän, mutta sitähän täällä riittää. Päätimme toteuttaa retken osittain yhdessä hotellin porukan kanssa.

Niin siinä kävi, että matkaa tuli päivän mittaan yhteensä ainakin parikymmentä kilometriä ja aikaa meni koko päivä, mutta näimme ja koimme monenlaisisa hienoja asioita. Hotellilla oppaana oleva “pöllö” kertoi asiantuntevasti jääkauden repimistä murroksista ja polki hankalimmat nousut ja laskut  helpommiksi hiihtää.  Näimme runsaasti eläinten jälkiä kuten jäniksen, riekon, näädän, myyrän, ketun, oravan ja loppuhuipentumana elämäni ensimmäisen kerran SAUKON jälkiä! Saukko oli laskenut mäkeä hangessa ja jäljistä päätellen luisto oli ollut hyvä. Nyt katson uusin silmin näyttelyn täytettyä saukkoa, vedestä pitävää lutra lutraa.




Yksi kommentti artikkeliin “Saukon jälkiä”

  1. lutra lutra Says:

    Saukko on hauska eläin ja se ilmiselvästi nauttii elämästä alamäessä eli liukumisen ilosta ja liikkumisen riemusta niin kuin sinäkin! On ollut hienoa jakaa kokemustasi Pallaksen maisemista,möyriä lumessa ja lukea latureportaasia suoraan luonnon iltapäivälehtien kertomasta - olet näymä iloinnut jokaisen sivakan sujahduksesta vaikka välissä on ollut näläkä ja janokin vieraana - kaameasta kalibroinnista puhumattakaan. Toivottavasti se ei aiheuta enempää painajaisia.

    Minulle tuli lukiessani tunne, että olet tainnut varata Pallaksen keroilta oman Taivasosuutesi. Siitä tunteesta kannattaa pitää kiinni!
    Ps. Olen kuullut, että jos oikein tarkkaan katsoo sitä Pallaksen luontokeskuksen täytettyä saukkoa niin huomaa pilkkeen sen silmäkulmassa…