Tällä viikolla saamme tuhtia oppia SÖS:ltä (Svenska Överlevnadssällskapet). En tiedä pitäisikö minun puhua selviytymiskoulutuksen sijaan henkiinjäämiskoulutuksesta. Kaksi pitkää päivää on jo takana tai tämä toinen päivä jatkuu kohta, kun kokoonnumme täyden teoriapäivän jälkeen vielä illalla. Lähdemme metsään sellaisella varustuksella, jonka ottaisimme mukaan oppaina kuuden päivän hiihtoretkelle, jossa on tarkoitus yöpyä mökeissä. Se on kuulema vaarallisinta retkeilyä, koska silloin varustuksesta puuttuu ulkona yöpymiseen suunnitellut varusteet. Kaikenlaista voi kuitenkin sattua…

Kuvitteellisessa tilanteessamme opas vastaa yksin 14 kokemattoman retkeilijän turvallisuudesta. Kaksi kouluttajaamme ei kerro meille etukäteen kuinka kauan metsässä aiotaan viipyä tällä kertaa, minne mennään tai mitä tulee tapahtumaan.  Opettelemme selviytymään lumessa niillä varusteilla, jotka meillä on mukana. Luvassa on runsaasti ensiapuharjoituksia, paineen alaisena toimimista, ehkä palelemista, ehkä valvomista… Saa nähdä. Minua jännittää. Sen kuitenkin tiedän jo tässä vaiheessa, etten lähtisi vetämään yksin talvella sellaista retkeä. Mikä valtava vastuu ja paine. Luonto on arvaamaton ja saattaa muuttua vaaralliseksi vaikkapa lumimyrskyssä tai onnettomuuden sattuessa. Tarvitaan paljon viisautta, halua selviytyä ja kykyä toimia.