Kilpisjärven hotellilla on elvytetty muutamana keväänä vanhaa karnevaaliperinnettä. Kerran viikossa pukeudutaan hassusti ja paras asu tarinoineen palkitaan. Moni valmistelee huolella asukokonaisuuden etukäteen. Innokkaimmat väsäävät porukalla mielikuvituksellisia vaatteita ja suunnittelevat jopa esiintymisvuoronsa.

Olen kantanut korteni kekoon lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta nyt tunnen aitoa innostusta. Käväisin katsastamassa ruotsalaisen käpykylän ainoan kirpputorin, joskos jotakin repäisevää löytyisi. Ja löytyihän sitä. Ainakin mummot, henkilökunta ja minä saimme päiväämme paljon valonsäteitä. Voi sitä ihastunutta kaakatusta! Onko naisena oleminen näin ihanaa? Kuusikymmentäluvun tyylinen kirkkaan vaalean vihreä mekko hopeasäikeillä on täysosuma. Valkoiset helmet ja kengät löytyivät samalla. Nyt etsiskelen vaaleaa naisellista käsilaukkua. Hauskinta karnevaaleissa on näyttänyt olevan niillä, jotka ovat satsanneet etukäteen asiaan. Latausta tarvitaan tunnelman luomiseen.