Nyt kävikin niin, että jään Kilpisjärvelle koko kevääksi. Kuinkas muutenkaan… Koulun henkilökunta onnistui houkuttelemaan minut töihin maaliskuun loppuun asti - ja sittenhän alkaakin unelmatyöni tunturioppaana huhtikuun ajan. Viikolla 10 koululaiset viettävät hiihtolomaa, mutta minulla on töitä hotellilla. Vedän hiihtoretkiä tunturiin ns Hörhöviikolla (lainaus Kujulta), viikko löytyy netistä nimellä Valoa Saanalla. Ohjelmallinen viikko sisältää luentoja ja kursseja Maya-kalenterista, uuden ajan energioista, Super Foodista, shamanismista ja joogasta. Lisäksi tarjolla on päivittäin hiihtoretkiä, joogaa sekä erilaisia tulkintoja ja hoitoja. Yhtenä päivänä kurssilaisille järjestetään retki Haltille, Tromssaan tai Kolmen valtakunnan rajalle. 

On mielenkiintoista kohdata erilaisia ihmisiä ja ajatusmaailmoja, silloin kun pyritään lisäämään ihmisen hyvinvointia. Keinot on monet. Oma harkintakyky on syytä toki pitää aina valppaana. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi minulle. Itse koen luonnossa olemisen, erityisen voimakkaasti tunturiluonnon henkisesti avartavana kokemuksena. Sielu tuulettuu tunturissa! Se tapahtuu itsestään siinä ympäristössä, kun vain rauhoittuu ja on läsnä. Rauhallinen hiihto tai patikointi tunturissa voi olla hyvin meditatiivinen kokemus.

Joskus olen mielessäni hämmästellyt hiihtoretkellä jokun ihmisen tarvetta jatkuvaan puhumiseen, “etelän asioitten” loputtomalta tuntuvaan vatvomiseen. Ehkä rauhoittuminen vie aikansa. Ehkä hän koettaa poistaa näin henkistä kuonaa, ennen kuin voi avautua tälle hetkelle, jossa on kaikki. Asioista puhuminen on valtavan tärkeää, mutta tunturissa on mahdollisuus enempään. Avata sielunsa ja kuunnella vain. Hiljaisuutta, tuulen tuhinoita. Joskus olen ajatellut hiihtoretkellä tunturissa, että juuri nyt minulla on kaikki, mitä haluan. Ihana täyteläisyyden tunne, syvä onnellisuuden kosketus. Olen kiitollinen noista kokemuksista ja niiden tiedostamisesta. 

Sanotaan, että elämässä tarvitaan vastakohtia. Ei ole iloa ilman surua jne. Olen itse aikoinaan elänyt pimeyden ja synkkyyden kauden sairastaessani vakavaa masennusta. Uskon, että nykyinen valon ja ilon kokemus pienistäkin asioista kumpuavat tästä pohjattoman raskaasta vaiheesta. 

Palataanpa takaisin maan pinnalle ja hiihtoon. Ylpeänä ilmoitan, että tuhat kilometriä tuli tänä talvena täyteen jo helmikuun puolella! Saavutettuani tavoitteen se ei enää tuntunutkaan niin ihmeelliseltä. No, etukäteen pohdiskelin miten juhlistan tavoitteen saavuttamista, minne menen syömään jne. Elämä kuitenkin järjesti minulle yllätyksen. Asun nyt pari kuukautta Kilpisjärvellä oikein mukavassa asunnossa takkatulineen ja pääsen pihalta suoraan hiihtoretkelle tunturiin. Tulee mieleen sanonta “Elämä kantaa”.




6 Kommenttia artikkeliin “Sielu tuulettuu tunturissa koko kevään!”

  1. Lilja Keränen Says:

    Hiljaisuudesta - siksi minä kuleksinkin melkein aina yksin ja keskustelen itseni kanssa ;). Kun elämä on mennyt kertoheitolla uusiin puihin ei enää kynsilakan lohkeamiselle ja liikennevalojen hitaalle vaihtumiselle viitsi uhrata valituksiaan. Valoisaa tunturikevättä sinulle Riitta.

  2. karhusilta Says:

    Kiitos. Niin, yksin kulkiessa aistit valpastuvat ja luonnon kokee jotenkin intensiivisemmin. Ryhmässä on taas toisenlaista voimaa, on hienoa iloita yhdessä vaikkapa tunturin lumosta samanhenkisten ihmisten kanssa.
    Valoa ja voimaa sinullekin Lilja sekä antoisia omia retkiä ja hetkiä! Ja terveisiä!

  3. sari Says:

    Moikka,
    sulla nyt mainio tilaisuus seurata kevään tuloa ja valon määrän lisääntymistä. Ja toivon mukaan myös sään lämpenemisen.
    Asutko missä päin kylää? Jos satun kulkemaan siellä päin, niin osaan pitää silmät auki ja nykäistä hihasta, jos vastaan tulet.

  4. karhusilta Says:

    Valon määrä on jo nyt lisääntynyt huikeasti. Jos olet paikkakunnalla, pyydätkö hotellin respaa soittamaan minulle, niin voitais tavata. Asun koulun lähellä. Pakkanen on edelleen kireää - maltanpahan parannella hengitysteitäni rauhassa, kun ei ole hinkua tunturiin. Koska olet tulossa Kilpisjärvelle?

  5. Sari Says:

    Moikka,
    jään parin tunnin päästä lomalle. Huomenna kohti pohjoista, mutta menemme taas maaston ja olemme vasta viikon päästä tulossa kylille, jossa pari päivää, ennen kotiin paluuta. Loma on niin kovin lyhyt, mielellään sitä siellä pidempäänkin viipyisi.
    Onkos revontulia näkynyt?
    Ja juu, siellä taitaa olla aika kylmää, mutta pitää päästä sieltä Pääsiäiseksi pois, siksi näin aikaisin liikkeellä.

  6. karhusilta Says:

    Joo, kylmää on ollut. Varo ettei käy niin kuin minulle. Palellutin hengitystiet ja nyt sitten toivun sisätiloissa. No, saanpahan samalla hyödyllistä lepoa - tai siis näin ainakin yritän selittää itselleni. Kylällä vieraili juuri kirjastoauto ja sain uutta lukemista. Mahtavaa! Seuraavan kerran kirjastoauto onkin paikalla huhtikuussa. Kilpisjärvellä ei niin vain lähdetä piipahtamaan kirjastossa.
    Hyvää lomaa ja mukavaa reissua! Revontulia olen katsellut vähän laiskanlaisesti. Veikkaan, että sinua onnistaa!