Matkustaminen sujui tällä kertaa miellyttävästi. Sopivan lyhyet matkapäivät, hyvin suunnitellut yöpymiset ja ennen kaikkea runsas ensilumen sataminen yöpymiskaupungeissa ilahduttivat. Uumaja ja Vaasa näyttivät aamulla herätessäni erilaisilta, puhtaan valkoisilta ja hiljaisilta. Jouluisilta. Vaasassa olisin voinut vaikka hiihtää hotellilta linja-autoasemalle puistoa pitkin! Hillitsin kuitenkin itseni, pidin sukset tiukasti pussissa ja sen sijaan kirmailin huopatossuissa pitkin puistoja. Paksu kerros ihanan hötöistä pakkaslunta tuoksui raikkaalta ja vaimensi kaupungin äänet. Mietin jälleen, kuinka kaunista lumi on! Tunsin itseni onnelliseksi.

Kummityttö hyppäsi kaulaan heti tavatessamme ja esitteli jälleen kerran valokuviaan. Hän kertoi jokaisesta luokkakaveristaan kuinka nauravaisia he ovat. Viimeisenä hän osoitti omaa kuvaansa ja totesi: “Ja minä nauran kuin räkättirastas!”.

Kummitytön koulun joulujuhla pidettiin hyvissä ajoin ennen joulua. Hän esitti iloisena porsasta vaaleanpunainen iso kärsä naamallaan. Askel oli kevyt ja esiintyminen maistui toisten kakkosluokkalaisten kanssa.

Tänään kävimme kahdestaan ostamassa irtokarkkeja piparkakkumökin leipomista varten. Näimme erilaisissa karkeissa vaikka mitä uutta kuten paistetun makkaran, jolunauhan, paketteja, koiran talutushihnan jne. Mummolassa sitten leivotaan viikonloppuna retkiteeman mukaisesti laavu, nuotio, eläimiä, kuusi ja tietenkin meidät itsemme sinne retkeilemään. Koristeeksi valitsimme erityisen paljon sydämen muotoisia karkkeja.

Kummityttö miettii silloin tällöin erästä sopimaamme asiaa.  Olen luvannut viedä hänet retkelle tunturiin sitten, kun hän täyttää kymmenen vuotta. Tässä on vielä reilu vuosi aikaa pohtia ja suunnitella.