Tuntureilla sää vaihtelee ääripäästä toiseen. Nousimme Korkea Jehkatsille vajaan kilometrin korkeuteen loivasti mutkitellen täysin tyynessä säässä. Viisaus siitä kuinka “tuntureilla aina tuulee” heitti häränpyllyä.

Tähän asti suksien voitelusta on voinut sanoa: “tämän lähemmäksi sinistä purkkia maailma ei voi päästä”. Voitelu on ollut helppoa hommaa. Nyt lämpötila on noussut plussan puolelle, joten uusia kujeita on keksittävä. Pienellä kauhulla odotan liisterileikin alkamista. Liisteriä tulee löytymään suksien pohjien lisäksi hanskoista, hiihtotakista ja ties mistä kevään mittaan.




Yksi kommentti artikkeliin “Täysin tyyntä”

  1. Helena Says:

    Hei, Riitta

    ja Naantalin-aurinkoinen kiitos elämyksistä, joita sain kokea sinun “perässähiihtäjänäsi” vk 14. Vauhti ei tappanut, mutta maisemat huimasivat, kuten Temppelikurun jylhyys tunturihaukkoineen ja paluuhiihto Kuonjarjokhalta neitseellisillä, ilmaiseksi kuljettavilla hangilla. Hyvä, että jäi koettavaa ensi kevääksikin. Varasin jo matkan!

    Huomasitko, että lauantain Hesarissa (11.4.) kerrottiin asumissivuilla Rauni Partasen persoonallisesta kodista?

    Blogisi on nyt suosikkisivullani ja seuraan kuulumisia herkeämättä :-)

    Helena