Viikko Ylläksellä Äkäslompolossa on vierähtänyt nopeasti. Safariyritys on pitänyt joulutontut kiireisenä viiden päivän työhön perehdytyksellä, viiden päivän palkattomalla koulutuksella. Ruokaa on sentään saatu talon puolesta, vähintään keittolounas päivässä. Päivät ovat olleet pitkiä, osa ympäripyöreitä. Kun työ on minulle tuttua viime vuodelta, olen saattanut joinakin päivinä poistua omiin kiireisiin, siis ladulle. Parasta antia oli ammattilaisen vetämä ensiapukoulutus. Kertaus oli paikallaan, vaikka ensiapukorttini onkin voimassa.

Huomenna sitten alkaa todellinen työ. Brittiperheitä laskeutuu Kittilän lentoasemalle läjäpäin. Siellä heidät varustetaan lämpimillä vaatteilla ja syytä onkin, kun Äkäslompolossa on ollut pakkasta parikymmentä astetta. Britit eivät ole tottuneet näin kylmään ja moni aktiviteetti tapahtuu ulkona. Lumessa ja pakkasessa he pääsevät moottorikelkkailemaan, ajamaan koiravaljakolla, istumaan poron vetämässä reessä, laskemaan pulkkamäkeä jne. Loman kohokohta on Joulupukin tapaaaminen, johon kullekin perheelle varataan aikaa vain noin minuutin verran. Saattaa aika mennä nopeasti…

Minä olen voimistunut Ylläksen upeilla laduilla. Kotona Rovaniemellä hiihtokelien loputtua vesisateisiin aloin tunnistaa masennuksen oireita. Huolestuin jo jonkin verran. Nyt hiihtoterapia ja tonttutovereiden seura on tehnyt tehtävänsä. Olen palannut omaksi itsekseni. Oikein hyvää joulukuuta kaikille lukijoille. Muistattehan, että tontut ovat täydessä työn touhussa ja se kaikki on totta. Tarkkaile siis sanojasi ja tekojasi!




8 Kommenttia artikkeliin “Täystonttuna Ylläksellä”

  1. metsämarja Says:

    Lumi, latu ja “tonttuilu” kuulostaa hyvältä. Hienoa, että latuja riittää siellä Äkäslompolossa.

    Tänne eteläänkin tuli lumi ja latukoneet pörisevät metsissä. Hiihto ja aurinko ovat parasta mitä joulukuulta voi toivoa.

    Luistavia kelejä!

  2. karhusilta Says:

    Metsämarja: Kiitos! Hiihtäminen on ihanaa. Olen hiihtänyt lähes kaksisataa kilometriä ja tänään kehon jäykkyys muistutti minua venyttelyn tärkeydestä. Niinpä menin kesken hiihtolenkin kuntosalille voimistelemaan ja rupesin ihan miettimään monesko venyttelykerta tämä on. Vaikka kuinka muistelin, ensimmäinen kerta taisi olla. Kehonhuolto on tärkeää, siinä minun on tsempattava! Sinä olet muistaakseni ahkera jumppaaja ja venyttelijä, hienoa!

    Mahtavaa, että etelässäkin pääsee jo hiihtämään.

  3. Marjatta Says:

    Hei, täällä hiihtopelkoinen tonttutoveri! Tosin -pelkoinen on liian voimakas ilmaus, parempi sanoa, että en ole hiihtointoinen. Mutta kyllä se tästä latu-ura urkenee, kun saan lukea teidän toisten hienoista hiihtokokemuksista. Antakaapa tulla niitä lisää… oikein väristyksellä, kiitos!

  4. karhusilta Says:

    Marjatta: Jotta hiihdosta voi nauttia, suksien on oltava asianmukaisessa kunnossa. Liian moni on jotunut kokemaan hiihtohelvetin lipsuvilla suksilla ja erehtynyt siten luulemaan koko lajia ikäväksi. Onneksi sukset voi viedä huollettavaksi, jos voitelu tuntuu hankalalta tai sitten voi ostaa voiteluvapaat sukset. Itse treenaan jatkuvasti myös suksien huoltoa hiihtämällä perinteisillä voideltavilla suksilla.

    Eilen oli juhlapäivä, kun kaksisataa kilometriä laduilla täyttyi! Sen kunniaksi kävin illalla rantasaunassa ja avannossa 24 asteen pakkasessa. Toivon, että hiihtokipinä hipaisee sinuakin Marjatta ja leimahtaa iloiseen liekkiin. Olet sen arvoinen!

  5. Sari Says:

    Moikka!
    Riitta, sinä olet ollut tosi ahkerana, kun jo 202km olet täyteen saanut, hatun nosto sinulle. Toivottavasti ehdit jatkossakin tonttuilun vastapainoksi ladulle, metsän rauhaan.
    Meillä ei vielä latuja ole, kaupungin liikuntatoimen tiedotteen mukaan latujen pohjia jo tampattu, kun lunta lisää tulee, niin ladutkin kuntoon saataneen. Lunta on kyllä kuluneen viikon aikana satanut ihan “kiitettävän” paljon. Maisema on hyvin talvinen. Tuntui, että talvi tuli ihan parissa päivässä, tuntuu vielä oudolta.
    Hyvää Itsenäisyyspäivää!

  6. karhusilta Says:

    Hei Sari!
    Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää. Minä menen yleensä hiihtämään ensimmäisen kerran jo heti, kun lunta on maassa pari senttiä. Pohjien tamppaamisen jälkeen minulla alkaa varsinainen hiihdon juhla ja latujen ajamisen jälkeen ihmettelen miten viimeisen päälle asiat voivat olla! Terveisiä Ylläksen sinisestä hetkestä, tänään taivaalla näkyi kauniita vaaleanpunaisia ja -sinisiä sävyjä.

  7. Sari Says:

    Moikka!
    Täällä vielä viime viikolla varoittelivat, että latupohjilla kiviä, joten jätimme väliin. Valaistulla ladulla, jossa jyrkähköjä mäkiä, muutamissa kohdissa yleensäkin niukasti lunta. Yksi pidempi rauhallisempi latu taas ei ole valaistu eli lähinnä viikonloppuisin voisi mennä.
    Täällä on nyt kaksi viikkoa satanut lunta lähes joka päivä 5-15cm, joten pikku hiljaa alkaa fiilikset muuttumaan siihen suuntaan, että alas taas vihata lunta ja talvea. Aina vain meri voimistaa lumikuuroja ja niitä tulee toinen toisensa perään. Illasta kuluu 1-1,5h lumitöissä, joten alkaa olla vitsit vähissä. Yritän toki lohduttaa itseäni, että saahan siinä kuntoilua. No joo saa kyllä, eikä muuta ehtisikään. Ehkä jonain iltana tai päivänä hiihtämäänkin, jos vain ei sataisi lunta..

  8. karhusilta Says:

    Voi kun on kovasti työtä lumesta. Voimia sinne - ja vaikka ärräpäitä, jos ei muuten ala sujumaan.