Mietin tänään, että onkohan pääni tehty puusta, kun oppi ei meinaa mennä perille… Ymmärrän teoriassa kuinka laskun kuuluisi mennä, mutta liikkeen löytäminen omasta kehosta onkin toinen juttu. Voin katsella kuinka toiset laskevat, mutta itseni näen vasta videolta. On yhtä aikaa piinallista ja hyödyllistä analysoida omaa laskuaan videonauhalta. Sitten iltapäivän viimeisinä tunteina telemark alkoi löytyä. Mikä mahtava tunne. Oppimisen ilo on todellista iloa!

Tänään oli ensimmäisen kerran haastava ilma: 10 astetta pakkasta ja kova tuuli. Puin päälleni suunnilleen kaiken mitä minulla on mukana ja niin oli hyvä. Eilinen tunturin huiputus oli huippukokemus vaikka pilvet verhosivat osan näkymistä. Kiinnitimme tunturiin noustessa raskaiden telemarksuksien pohjaan ns. nousukarvat, jolloin suksi ei pääse liukumaan taaksepäin. Sain pistää kaikkeni peliin pysyäkseni jotenkin nuorempien tahdissa. “Kovvoo hommoo”, sanoisi savolainen.

Olen siis ollut korkeammalla kuin Suomen korkein kohta Haltilla! Alas laskimme sellaista reittiä, että en olisi ikinä uskonut selviytyväni ehjänä. Puolet luokasta uskalsi tehdä tellukäännöksiä/käännösyrityksiä ja lumisukelluksia. Minä laskin jyrkimmän mäen suksen kanteilla, siis sivuittain luisuen alas. Hyvinhän se meni niinkin. Kurssikavereitani nauratti, kun kaivoin tyynesti termospullon esille keskellä jyrkkää rinnettä. He totesivat, että Riitasta tulee hyvä tunturiopas.  Aina on aikaa kupposelle hyvää kahvia!




3 Kommenttia artikkeliin “Tellu maistuu”

  1. seke Says:

    Voihan villahousut, että naamani on VIHREÄ kateudesta. Oikein syömmestä ottaa tellu- ja tunturikuvaukset. Tahtoo sinne mukaan!

  2. jarkey Says:

    Upeita kuvia ja mielenkiintoisia juttuja!

    Jarkey

  3. karhusilta Says:

    Kiitos Jarkey. Toistaisesksi käytössäni on vain kännykkäkamera, joten pahoittelen kuvien laatua. Kuvat kertovat kuitenkin sanoin tavoittamattomia asioita. Blogin kirjoittaminen on hauskaa!