Nyt tonttujen joulukiireet ovat kuumimmillaan. Kittilän lentoasemalle laskeutuu paljon lentokoneita, busseille ei meinaa riittää paikkoja. Brittejä saapuu joulunviettoon eri puolille Lappia.

Tämä kausi on sujunut melko helposti viime vuotisen kokemuksen pohjalta. Yllättäviä tilanteita tulee tuon tuosta, kaikki ei aina mene kuin elokuvissa. Kerran brittiperheitä täynnä olevat bussit liukastelivat jäisellä ja ahtaalla pihalla. Yksi linja-auto luisui toisen päälle, puskuri ja peili hajosivat. Lopulta kuitenkin hiekan ja taitavien kuljettajien avulla päästiin liikkeelle.

Yhdellä retkellä minun oli määrä hakea autolla kahdeksan henkilöä hotellilta ja viedä heidät huskysafarille. Väärinkäsityksen vuoksi hotellilla odottikin valmiina lähtöön kymmenen henkilöä. Kaikki eivät mahtuneet autoon ja aikamoinen selvittely siitä tuli. Jotkut suuttuivat ja toiset valittivat miksei jo mennä. Soittelin “joulupukille” muutaman puhelun. Lopulta lähdettiin matkaan kuuden henkilön kanssa. Kuinka ollakaan, se oli ensimmäinen reissuni siihen paikkaan ja ajoin harhaan. Loppujen lopuksi asiakkaat olivat kuitenkin tyytyväisiä safariinsa, onneksi.

Tähän vuodenaikaan päivänvaloa on vain muutama tunti. Aktiviteetteja on siis paljon pimeällä. Matkailuyrittäjien kannattaisi satsata valaistukseen nykyistä enemmän. Esimerkiksi valkoista jalkapalloa on hankala pelata lumessa vain parin ulkotulen valossa tai koirasafarilla on haastavaa ajaa ilman otsalamppua.

Olen löytänyt itsestäni uuden yllättävän puolen. Tarpeen tullen viihdytän isoa joukkoa sujuvasti laulattamalla heitä ja luomalla tunnelmaa. Eikä haittaa vaikka en osaa englantilaisten laulujen sanoja, lapsista saa aina hyviä liittolaisia. Me suomalaiset olemme herkästi hiljaisia ja vetäytyviä, tontun rooliin kuuluu kuitenkin ilon loihtiminen. Oman ujoutensa voi unohtaa, vapautua siitä.

Ylläksellä on satanut lunta lähes päivittäin. Tällä hetkellä noin puolen metrin kinokset kaunistavat maisemaa. Paikoitellen tykkylumiset puut hivelevät silmää. Minä olen pitänyt hiihdosta vähän taukoa, kun kehoa kolkuttelee jokin tauti. Ehkä huomenna pääsen taas ladulle ja saan 150 km hiihtoa täyteen. Sää on ollut enimmäkseen leuto ja pilvinen, vain muutama aste pakkasta. Brittien harmiksi revontulia ei ole päästy ihailemaan. Brittejä naurattaa, kun kerron nyt olevan lämmintä. He ymmärtävät asian vasta, kun mainitsen normaaleista 20-30 asteen pakkasista.




5 Kommenttia artikkeliin “Tontun joulukiireet”

  1. esteri Says:

    Hienoa riitta! laulu yhistää ihmisä ja tuo mukavaa tunnelmaa. Onnellista joulunaikaa sinulle!

  2. karhusilta Says:

    Kiitos. Hyvää Joulua Esteri. Voi teidän siskosten laulua oli upea kuunnella. Ehkä saan nauttia siitä taas joskus, toivon niin.

  3. Antero Says:

    Kylläpä päivääsi mahtuu kaikenlaista pientä kommellusta ja tapahtumaa. Ei tule aika pitkäksi ja tosi hienoa kun löytää itsestään jotain uutta, kun uskaltaa vain heittäytyä.
    Onpahan jotain, mitä sitten kiikkustuolissa muistella ;-)

  4. sari Says:

    Hei Riitta!
    Sain juuri kortin, jossa oli tämä kaunis runo, halusin laittaa ajatuksen eteenpäin. Ja toivotan sen välityksellä Sinulle oikein mukavaa Joulua!

    Illassa niin lempeässä,
    hämärässä pehmeässä,
    sytyttelen kynttilän.

    Liekistä sen hipaisen,
    pienen pienen säkenen,
    sille annan osoitteen:
    sydämestä sydämeen.

    Rauhallista Joulua
    ja Onnelista Uutta
    Vuotta 2012!

    t: Sari

  5. karhusilta Says:

    Kiitos. Kaunis runo. Minäkin sain yhdessä joulukortissa runon, jonka haluan laittaa eteenpäin. Toivon hyvää ja kaunista jouluusi sekä tulevalle vuodelle Jukka Itkosen runon sanoilla.

    Hän hiihteli hankia hiljalleen
    Hiihteli yksin siellä.

    Ilo on myötämäkeä
    Ja suru on paha niellä.

    Ei ihminen sille mitään voi,
    Jos ei myötäinen eteen satu.

    Aurinko nousee
    Ja laskee taas.

    Huomispäivä on uusi latu.