En muista koska olisin viimeksi ollut näin vihainen, pettynyt, loukkaantunut ja poissa tolaltani. Lainasin itse täyttämääni valkoista riekkoa Tukholman erämessuille, jotta kurssimme talvista tunturia kuvaava osasto näyttäisi mahdollisimman hienolta. Itse en päässyt messuille mukaan, vaan olin silloin toisissa tehtävissä. Kerroin, että riekko on minulle tärkeä ja pyysin pitämään siitä hyvää huolta. Lainasin riekkoa vähän sydän syrjällään, sillä lainaaminen vaati minulta paljon luottamista.

Palattuani Ruotsiin etsiskelin riekkoa luokkahuoneesta muiden messutavaroiden joukosta, mutta kun sitä ei löytynyt, arvelin jonkun opiskelukaverin nostaneen sen varmuuden vuoksi kotiinsa turvaan. Kyselin kaikilta, mutta kukaan ei tiennyt missä se on. Riekko oli kuulema pakattu huolellisesti Tukholmassa varaamaani laatikkoon ja nostettu autoon kotimatkaa varten. Siihen riekon jäljet sitten loppuvatkin. Kolusin koko koulun ja ulkovaraston läpi nurkka nurkalta ilman tulosta.

Sitten pimahdin ja läksin kotiin ovet paukkuen. Ei ihan tyypillistä käytöstä yleensä niin hillitylle minulle… Kurrsikaverit olivat tutkineet koulun läpikotaisin vielä kerran ja laativat jopa katoamisilmoituksen löytöpalkkioineen. Sain tekstiviestin yhdeltä kurssikaverilta, jossa hän kertoi menettäneensä monta hänelle arvokasta asiaa elämänsä aikana ja tietää miten pahalta se voi tuntua.




2 Kommenttia artikkeliin “Tunnemyrskyä”

  1. Sari Says:

    Mikä siinä onkin, että mikä ei ole omaa, niin siitä ei välitetä? Kyllä joku hoitaa ja siivoaa sotkut tuntuu olevan ihan yleinen mielipide. Vaikka palkkaisit jonkun tekemään jonkin työn, niin itse saat “vahtia”, että tulee tehdyksi. Usein selviää vähemmällä stressillä, kun hoitaa itse, jos vain osaa ja pystyy, vaikka veisikin vähän kauemmin aikaa. (Eksyinkö liikaa pohtimaan..) Vaatii todella paljon, että luottaa johonkin tänä päivänä. Ja kun jonkin on vielä itse tehnyt, niin siihen kiintyy, vaikkei se jonkun toisen mielestä arvokas olisikaan. Oletko täyttänyt enemmänkin esim. lintuja? Toivotaan, että valkoinen riekko vielä löytyy, jostain hyvästä tallesta ja saat sen takaisin koto Suomeen.

  2. karhusilta Says:

    Luottamus on vaikea asia. Ei saisi kyynistyäkään, muttei myöskään luottaa kaikkiin sinisilmäisesti. Tällainen tilanne kyllä saa harkitsemaan lainaamista entistä tarkemmin. Tulee mieleen myös vanha sanonta, jonka mukaan tavara ei parane lainatessa.

    Se on (oli) ainut täyttämäni eläin. Täytin sen eräopaskoulutuksessa useamman päivän kurssilla, jossa ammattilainen kertoi vaihe vaiheelta mitä tehdään seuraavaksi ja saimme käyttää hänen tarvikkeitaan. Täytetyn riekon arvo näyttäisi olevan nopeasti netistä katsottuna toista sataa euroa.