Muutin elokuussa Ruotsiin ja nyt kolmen kuukauden kuluttua tunnen kotiutuneeni jollakin tavalla. Enää ei ole pakko päästä Suomeen heti tilaisuuden tullen. Ikävöin monia Suomessa, mutta eniten vanhaa Kukka-koiraani ja ekaluokkalaista kummityttöäni. Täällä on toistaiseksi niukasti ihmissuhteita ja olenkin oppinut sujuvasti ottamaan osani kirjaston “tätien”, kaupan kassojen ym. kanssa asioidessani.

Kielikylpy on huuhtonut minusta pois suurimman pelon ruotsin puhumiseen. Kuullun ymmärtäminen jännittää edelleen. Olen tyytyväinen rohkeaan päätökseeni lähteä Ruotsiin opiskelemaan mieluista alaa alkuvaikeuksista huolimatta.




Yksi kommentti artikkeliin “Tunnen kotiutuneeni”

  1. Markus Says:

    Hei Riitta!! Minäki tulin tänään takas s-umaniin sieltä sarvikuonojen maasta jossa puolueet kitisee paskoja vaaleja ja salarakkaat pieksää toisiaan seiskan aukeamille :) Pitäiskhän huomena juua kahavit?