Palasin juuri tunturista päivän hiihtoretkeltä. Loimme asiakkaiden kanssa yhdessä retkireitin Pitkä Jehkaksen kupeilla ja päällekin kurkkasimme. Tunnustelin välillä toiveita ja sitten taas jatkettiin eteenpäin. Hanki kantoi ylhäällä tunturissa vallan mainiosti, suksi luisti ja povatun lumisateen sijaan aurinko paistoi. Ja työ maistui - osasin erityisesti arvostaa sitä parin migreenin halvaannuttaman päivän jälkeen.

Haltin reitillä on riittänyt kulkijoita - moottorikelkkailijoita, ahkion kanssa hiihtäviä, potkukelkkailijoita ja kuulin jopa joistakin polkupyöräilijöistäkin! Hetki sitten maastosta palanneet Haltin valloittajat kehuivat keliä aivan erinomaiseksi. Ahkio kuulema liukuu hiihtäjän perässä itsestään.

Pulmusia pelmahtelee nyt parvittain. Pälvipaikkoja löytyy tunturista sopivasti eväspaikoiksi. Tänään kolea tuuli ajoi meidät kuitenkin nopeasti pälveltä takaisin hiihtohommiin.

Osallistuin eilen kyläläisten saamelaiskäsityökerhoon. Siellä yksi nainen ompeli poronkarvarukkasia (nimitetään kintaiksi) ja hän kertoi, että rukkasten omistaja laittaa niiden sisään kuivattua heinää. Heinä toimii hänen mielestään paremmin kuin villaiset lapaset. Työn alla oli myös myös valkoiset kauniit nutukkaat eli karvakengät. Itse aloitin saamelaispäähinettä valkoisesta norjalaisesta kilinkarvasta. Olen monesti ihastellut vastaavanlaisia lakkeja ja kuullut, että sellaisen saa itse tekemällä!




4 Kommenttia artikkeliin “Tuntureilla kiitämistä”

  1. Antero Says:

    Hei,

    olen lukenut blogiasi jo kauan ja minun mielestäni voit pitää itseäsi etuoikeutettuna kun saat elää niin kuin haluat. Hienoa.

  2. karhusilta Says:

    Blogin kirjoittaminen on auttanut ymmärtämään kuinka hienoa elämää saan elää juuri tällä hetkellä. Silloin en lankea niin helposti surkuttelemaan niitä puuttuvia elementtejä, joita “naapureilla” taas on.

  3. Helena Says:

    Kaksi viikkoa sitten istuimme kanssasi Tuipalin Hymykuopassa evästauolla. Se oli ikimuistoinen retki ja päivä, tähän mennessä kaunein kokemus Kilpisjärvellä. Kiitos, että kannustit minua nousemaan ylöspäin aina 779 m:iin, nousua oli 229 m. Ja sitten tutisevin polvin piti laskea alas sieltä, hui! Ylitin itseni. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun on osaava opas matkassa.

  4. karhusilta Says:

    Kiitos itsellesi Helena! Silloin olimme pieni ryhmä, tällä viikolla perässäni hiihti 42 asiakasta!