Valoa Saanalla -viikko toi hiihtoasiakkaita Kilpisjärven tuntureille jo maaliskuun alussa. Sain tehdä unelmatyötä hyvässä seurassa, mutta sää oli vielä kovin kylmä ja tuulinen. Pakkanen pysytteli parinkymmenen asteen tienoilla, lämmeten parhaimmillaan - 10 asteeseen, mutta tunturissa lähes aina vallitseva tuuli sai ilman tuntumaan purevalta. Hiihdin toppavaatteissa ja sinällään en palellut, mutta umpihangessa latua polkiessa hengästyneenä kylmää ilmaa tunkeutui hengitysteihin. Olen nyt siitä toipumassa.

Tunturisuksilla hiihtäessä työtä saa tehdä moninkertaisesti tavalliseen latuhiihtoon verrattuna. Hanki kantaa tunturissa, mutta päälle on satanut pehmeää “jarrulunta” aika paljon. Ja vanha totuus siitä, kuinka pakkasella suksi ei luista, lisäsi haastetta hiihtoon. Silti oli aivan upeata hiihtää tunturissa ryhmän kanssa, ihailla yhdessä maisemia ja nauttia tästä hetkestä.

Ensimmäisenä päivänä hiihdimme Saanajärven kodalle. Olin varautunut viisaasti omilla klapeilla ja sytyillä, joten saimme mutustella eväitä tulen loisteessa. Kylmällä ilmalla voi pitää vain lyhyitä taukoja. Kodalta jatkoimme kohti Haltin reittiä. Näin saimme laskea tunturissa pitkiä nautinnollisia mäkiä.

Toisena päivänä läksimme kokeilemaan onneamme Ruotsin puolelle Temppelikuruun. Aika pitkälle saimme apua moottorikelkan jäljistä, mutta sitten alkoi pehmeä umpihanki. Kysyin pieneltä ryhmältäni, kuinka paljon heiltä löytyy seikkailu- ja urheilumieltä. Sitähän löytyi ja niin jatkoimme matkaa kävellen, pyllymäkeä laskien ja upottavassa umpihangessa suksilla porskuttaen. Olin todella innoissani kuin tutkimusmatkailija retkikuntansa kanssa! Pääsimme perille neitseelliseen Temppelikuruun ja haltioiduimme. Kysyin, osaisiko joku laulaa, kun paikassa on loistava akustiikka. Lopulta yksi asiakas lauloi upealla äänellä. Koskettava hetki. Hän paljasti osallistuneensa joskus Tangomarkkinoiden karsintoihin.

Yhtenä päivänä hiihdimme Norjan puolella Salloaivin suunnalla. Lähtiessä aurinko paistoi ja oli melko tyyntäkin, mutta retken aikana tuuli ja tuisku yltyi. Sää ratkaisi reittivalinnat ja olin todella kiitollinen maaston tuntemuksesta.

Vasta viimeisenä retkipäivänä saimme nauttia valmiista ladusta. Hurrasimme latukoneen puskiessa Saanan juurella ensimmäistä kertaa tänä talvena! Niin saimme laskea ihka ensimmäisinä pitkän laskun kohti Retkua leveällä lanatulla baanalla. Yksi asiakkaani kunnioitti maahisia vai mitä lienee ajatellut sukeltamalla uralta pehmeään hankeen. En nähnyt tilannetta, mutta hän kertoi, kuinka vaikea pehmeästä lumesta oli päästä ylös, kun aina vain upotti.

Jokainen retki oli ainutkertainen kokemus paitsi asiakkaille niin myös minulle. Kilpisjärvellä sää vaihtuu nopeasti, joten tuttukin reitti on mielestäni aina erilainen ja ennalta-arvaamaton. Siis tuore kokemus.