Teemme parin päivän vaelluksen tunturiin Hemavanin lähelle näkövammaisten kanssa. Saa nähdä millaista on ohjata maastossa ihmistä, jonka “silmät” ovat kepin kosketuksessa ja toisen henkilön kertoman varassa. Ruoan valmistus ja yöpyminen teltassa tarjoavat varmaan omat haasteensa.

Olen miettinyt kuinka tuoda esille teemaamme tunturikasveja, kun katselu ei ole mahdollista. Onhan käytössä muut aistit, ehkä jopa herkistyneinä. Miltä kasvit tuntuvat koskettaessa? Miltä tuntuu töppövillan ja kissankäpälän pehmeys, katajan karheus, yökönlehtien tahmeus, liekovarpion kantikkuus… Mitkä kasvit tuoksuvat hyvälle? Kirjojen mukaan lapinkuusio tuoksuu ruusulle ja ruusujuuri tuoksuu hyvälle omien kokemusteni mukaan. Mitä kasveja voi maistella? Ainakin väinönputkea monine terveysvaikutuksineen, hapron raparperimaista hapokkuutta ja erilaisia marjoja, jos ovat ehtineet kypsyä. Kasveista voi kertoa monenlaista: näkönsä myöhemmin elämässään menettäneillä on mielikuva väreistä tallella.

Miltä tunturituuli kuulostaa ja tuntuu iholla? Lintujen ääntelyä voi kuunnella. Ja sitten se mielenkiintoisin asia… kuinka sen nyt sanoisi… tunturin kosketus tai energia tai avaran tilan voima. Ei sitä voi määritellä, mutta tuntea sen voi. Toivottavasti.




2 Kommenttia artikkeliin “Tunturiin näkövammaisten kanssa”

  1. Riitta Says:

    tuoksutelkaa tunturikohokkia! Ihana tuoksu, lisäksi ne tuntuvat mukavilta

  2. karhusilta Says:

    Tosiaankin, tunturikohokin tuoksua kuvataan yhdessä kirjassa “hunajamaisen neilikkaiseksi”. Tunnustelen itsekin mielelläni tyynymäisiä kohokkikasvustoja, samoin samettimaisia sammalia on saatava silittää.