Ensimmäinen opastusviikko Kilpisjärvellä on takana. Olen nauttinut tunturissa hiihtämisestä asiakkaiden kanssa ja ilokseni kuulin, että tyytyväisyys on molemminpuolista. Naaman väri vaihtuu päivittäin. Katselen jo tehokkaampaa aurinkovoidetta, suojakerroin 20 saattaa olla liian vähän pitemmän päälle.

Lämpötila on pyörinyt nollan vaiheilla, joten voiteluongelmilta ei ole voitu välttyä. Liisteri on toiminut hyvin kylän lähellä hiihdettäessä. Kuonjarjohkan suunnalla kauempana tunturissa lumi oli täysin erilaista. Siellä saimme hiihtää pehmeässä pakkaslumessa. Tajusin heti tehneeni kohtalokkaan virheen voitelussa ja hankasin kiireellä purkkivoidetta liisterin päälle. Kuonjarjohkalta kylälle hiihtäessämme seurasimme huikeaa näytelmää. Maisema näytti salaperäiseltä ja alati vaihtuvalta sen mukaan kuinka pilvet harsosivat maisemaa. Välillä auriinko paistoi paljastaen tunturit jostakin suunnasta, välillä hiihdimme pilvessä.

Retkillä olemme yhdessä ihastelleet kuinka monenlaista lumi voi olla. Kuinka tuuli saattaa piiskata yhteen paikkaan lumiaaltoja, toisessa kohdassa lumi muistuttaa hienoa sokeria, kolmannessa paikassa kovan hangen päällä on kerros pehmeää lunta. 

Lumikenkäretkellä Saanalle näimme riekko- tai kiirunaparven. Upea näky! Ylös noustessa pilvisyys ja tuulisuus lisääntyi. Vanhoja jälkiä oli yhä vaikeampi nähdä, joka puolella näytti samanlaiselta. Lopulta lähes huipulla sanoin ryhmälle, että olisikohan nyt viisainta… Ja jo siinä vaiheessa lausetta kuulin kuin kurolausuntana: “Käännytään vain takaisin.” Tuuli puhalteli Saanan päällä 15 m/s ja näkyvyyttä ei ollut juurikaan.

Olen ehtinyt ottaa vähän omaakin aikaa. Ompelen nutukkaita (poronkarvaisia jalkineita)  saamelaiskäsityöpiirissä kyläläisten kanssa. Poronnahan ompeleminen käsin on työlästä ja aikaa vievää. Olen täysin riippuvainen opettajan yksityiskohtaisista ohjeista. Kolmen päivän uurastuksen jälkeen toivon saavani kengät jalkaan. Viime vuonna ompelemani kilinkarvahattu on tietenkin mukana. Ensi vuonna haaveilen tekeväni hylkeennahasta rukkaset.




10 Kommenttia artikkeliin “Unelmatyössä”

  1. maija Says:

    Kuullostaa mahtavalta!!

  2. sari Says:

    Hei Riitta, täällä sitä taas pakerretaan työn parissa. Loma meni niin mielettömän nopeasti, että näin sinutkin vain pari kertaa vilaukselta, aina vain ajatteli, että onhan tässä vielä päiviä vaihtaa pari sanaa, mutta niin se vain loma loppui, enkä torstai aamun jälkeen enää sua nähnyt. Tuo käsityöläispiiri kuulostaa tosi mahtavalta, olisi kiva olla itsekin mukana. Muistankin viime vuoden kuvista sen sun ihanan kilinkarvahatun, taisin muutes nähdä vilahdukselta sut se päässä hotellin aulassa. Luen innolla kertomuksiasi Kilpparilta ja olen hengessä mukana, kun en paikanpäällä voi olla…

  3. karhusilta Says:

    Maija: täällä on mahtavaa!

    Sari: Minäkin ajattelin, että oltais juteltu jossakin vaiheessa. Olisin tahtonut kiittää kannustuksestasi. Oppaan työ on aika kiireistä, mutta mahdottoman hauskaa ainakin Kilpisjärvellä. Saamenkäsityöt ovat mielenkiintoisia. Käsin ompelu on ankaraa työtä. On kuitenkin vaivanarvoista tallustella itse tehdyissä nutukkaissa.

  4. sari Says:

    Hei Riitta, niinhän se on, että ei pitäisi lykätä asioita seuraavaan päivään, mutta… Toivottavasti laitat kuvan, kun saat nutukkaat valmiiksi. Oikein mukavaa Pääsiäistä! Toivottavasti siellä saa edes hivenen rauhaa pärinältä.

  5. Helena Says:

    Riitta, Riitta, oletko takertunut liisteriin vai unohtunut nutukkaiden ompeluun? Viimeinen artikkeli on kirjoitettu 9.4. Toivottavasti voit hyvin! - Ei ole Kilpiksen voittanutta, sen totesin Ylläksen retkelläni. Kiipesin Kukas-tunturille, joka oli joskus tehnyt minuun vaikutuksen ja josta sentään näkee Pallakselle asti, mutta sekään ei tuntunut paljon miltään. Lämpöaalto on pyyhkäissyt halki koko Suomen. Saattaa olla vettä Kilpiksen rannoilla, kun Veteraanipäivän viettoon lähdette. Näin oli myös vuonna 2006.

  6. karhusilta Says:

    Täällä sitä ollaan uudet nutukkaat jalassa ja liisteriä suksen pohjissa. Voin hyvin ja odottelen sään kylmenemistä. Tässä jännätään päästäänkö veteraanipäivänä pyykille vai joudutaanko tapahtuma siirtämään kuivalle maalle. Kovasti terveisiä - ja anteeksi saamattomuuteeni kirjoittamisen saralla.

  7. Anneli Hupli-Kaljunen Says:

    Mukava, että löysin nämä sivut! Kiitos,kiitos avusta ja kärsivällisyydestä Kujun vetämällä Paras-retkellä, kun sukset vaan luistivat sivuttain 13.4….Uudet nutukkaat pistivät silmääni,keskustelimmekin niistä, oli yllätys, että teit ne itse.
    Olimme ensimmäistä kertaa Kilpisjärvellä,näkymät olivat unohtumattomat, vaikka metsä-Lapissa olemme usein käyneet.
    Olisi kiva nähdä, minkälaista taidetta teet! Enpä tiennyt jutella siitä.Harrastan itsekin maalaamista.

  8. karhusilta Says:

    Paraksen retki on meillä uusi ja pidetty retki. Taiteesta puheenollen olen viimeksi osallistunut Veda-kurssille ja maalaillut tunnelmakuvia harrastuspohjalta. Nykyään otan värit esille lähinnä lasten kanssa maalatessani.

  9. sari Says:

    Hei Riitta, oothan vielä hengissä. Oon täällä kielipitkällään odotellut, että kertoisit kuulumisia Kilpparilta. Vieläkö hiihtokelit jatkuvat? Ensi viikonloppuna taitavat olla pilkkikisat, Kilpishallin kamerasta jo matkailuautoja näkyy.

  10. karhusilta Says:

    Pakenin paikalta jo viikko ennen pilkkejä… Kaikkeni antaneena.