Aikana ennen selkävaivoja näin unta, jossa sanoin pontevasti: “En halua elää maailmassa, jossa on pärjättävä yksin!” On mielenkiintoista, että selkävaivani ovat pulpahtaneet pintaan molemmilla kerroilla turvallisessa ympäristössä käydessäni Suomessa. Siskoni perheen luona Rovaniemellä minua autetaan tarvittaessa. Ja niin on hyvä. Tasapainoisen ja lapsen iloa läikehtivän perheen kanssa on mieluisaa kulkea tovi yhtä jalkaa.

Toinen levähdyspaikka on ainutlaatuisessa taiteilijakodissa Kemissä, jossa luontoa ja erityisesti tuntureita rakastava taiteilija on kyennyt tuomaan tuntureiden tunnelman sisätiloihin. Tunturitupa on nimensä veroinen: korkeata tilaa hallitsee seinälle maalatun talvisen tunturimaiseman lisäksi lumenvalkoinen tunturimainen takka. Valkoasuisia riekkoja lentelee täytettynä, keraamisina ja suuressa taulussa. Keittiöseinustaan taitelilija on maalannut koivujen kevättalvista punertavuutta. Puulämmitteinen lempeä sauna sisältää harkittuja yksityiskohtia ja siellä voi kuunnella lauteilla luontoääniä kaiuttimista. Tunturituvassa saan unen päästä helposti kiinni. Tämä tarina ei ole mainoslehtisestä, vaikka siltä ehkä kuulostaakin. Tunturituvassa tavoitan harmonian, joka on minulle harvinaista sisätiloissa.