Kesä on mennyt niin nopeasti. Nyt on jo elokuu ja Pallaksen töiden päättyminen häämöttää. Siis vaihtuakseen ruskaoppaan töihin Kilpisjärvellä! Ja sitä ennen on tarkoitus käydä Haltilla.

On ollut upea kesä. Retkeilyä, mökkeilyä, hillastusta, valoisia kesäöitä, vieraita, rauhaa ja - silmää/sielua hiveleviä maisemia. Huolimatta osa-aikatyöstä olen selviytynyt jotenkin taloudellisesti, vähällä rahalla elämistä olen opetellut jo vuosia. Koetan keskittää huomioni ja tyytyväisyyden tunteeni siihen, mitä minulla on. Tänä kesänä on välttämättä tullut aika uudistaa retkivaatteita, kun vanhat ovat palvelleet loppuun asti kovassa kulutuksessa. Toimivat varusteet lisäävät retkeilyn turvallisuutta ja miellyttävyyttä. Vaelluskegät hankin alkukesästä ja juuri äsken tulin kotiin posket punoittaen uuden kuoriasun kanssa. Levillä oli hyvät alennukset. Lisäksi sain maksettua osan vaatteista marjatuloilla, kun poimin Pallaksella huippuaromikasta korpihillaa myyntiin.

Kesä on ollut pohjoisessakin lämmin, mikä tarkoittaa tällä korkeudella bikinikelejä useana päivänä kesän mittaan. Minä nautin raikkaasta lämmöstä, vähän yli 20 astetta tuntuu miellyttävältä. Olen tutustunut kahteen vähemmän tunnettuun retkikohteeseen Pallaksen lähellä. “Punainen hiekka” on Pallasjärvellä noin puolen kilometrin pituinen hiekkaranta, jossa nimensä mukaisesti hiekka on punertavaa. Matala hiekkapohja jatkuu Pallasjärvellä vaikka kuinka kauas, jaksoin kahlata vain napaan asti. Vesi on virkistävää. Paikka löytyy kartasta, mutta tien varresta opastuskyltti puuttuu.

Toinen “löytö” on Hietajärvi. Vaaleaa hiekkaa ja turkoosina hohtavaa kirkasta vettä. Uusi kaunis avokota, varsinainen helmi. Hietajärvelle kävellään hiekkatietä Ketomellan sillan luota muutama kilometri viihtyisässä mäntymetsässä. Sinnekään ei ole kunnon opasteita tien varressa. Lapin vesissä uinti on virkistävää kesät talvet, vesi on aina viileää.

Nyt ajatukseni hiipivät tulevaan Haltin retkeen. Saan kyydin Norjan puolelle Haltin juurelle Guolasjärvelle ja opastuksen Haltin huipulle. Siitä sitten jatkan yksin hissukseen Kilpisjärvelle pääreittiä pitkin, viisikymmentä kilometriä. Haaveena on käydä ihastelemassa Pitsusputousta ja jos vain sää sallii, kiivetä Saivaaran päälle ihmettelemään Kekkosen muistolaattaa. Toivon sen verran hyvää säätä, että retki toteutuu enimmäkseen miellyttävällä tavalla. Toinen toiveeni liittyy turvallisuuteen. Toivottavasti pysyn terveenä, sillä avun hälyttäminen ei onnistu suurimmalla osasta matkaa. Turvallisuutta lisäävät pääreitillä pysyminen (muita retkeilijöitä ja merkitty reitti), hyvät varusteet, sauvat, retkeilytaidot, kohtuullisen hyvä kunto ja tottumus kulkea tuntureilla. Aion yöpyä tuvissa, silloin saan kuivattua kamppeeni ja tutustua toisiin vaeltajiin.




6 Kommenttia artikkeliin “Upea kesä Pallaksella”

  1. Sari Says:

    Moikka Riitta!
    Onkos tämä eka kerta, kun menet Haltille asti kesällä? Maisemat ovat upeat, kunhan vain se sää on poutainen ja tietysti aurinko parantaa maiseman kauneutta entisestään. Tuvissa voi olla tungosta, mutta onhan niitä aika tiheästi olemassa. Siellä suunnalla ei taida koskaan olla niin kuumakaan, olen kesän aikana seurannut paikallisesta lehdestä, että “kylmintä toissa yönä” on yleensä ollut Kilpisjärven Saanalla mitattuna. En ole varma oletko käynyt Saivaaralla ennen, mutta suosittelen ns. takakautta menoa, on helpompi niin, kummastakin suunnasta olen mennyt.
    Mukavaa Haltin vaellusta! Kertro sitten jälkikäteen kokemuksia.

  2. karhusilta Says:

    Ensimmäiset kerrat ovat tosiaan kyseessä, niin kesäisellä Haltilla kuin Saivaarallakin. Kiitos reitti vinkistä Saivaaralle! Saa nähdä, kuinka ruuhkaista tuvissa on, vähän jännittää. Lämmintä vaatetta aion varata mukaan, tiedä vaikka tulisi lunta. Kuulin, että elokuun alussa Vuomakkaalla oli ollut hellettä, harvinaista kyllä.

  3. krisse Says:

    Hyvä, että nautit olostasi myös täällä metsäisemmässä Tunturi-Lapissa! Täällä on hyvin monipuolinen luonto ja antimet sen mukaiset. Nyt vuorossa mustikka, kaarnikka sekä sienet ja tatit. Onnistuin löytämään muutaman matsutakenkin taas - 2 vuoden hiljaiselon jälkeen;). Tervetuloa kokemaan myös Muonion alueen talvi ja kevättalvi, molemmat varmasti uusia kokemuksia (ei ole sama kuin Ylläksellä;) ).
    Tsemppiä reissuun ja vähälumisia, lämpimiä päiviä!

  4. karhusilta Says:

    Krisse, vau: matsutake! Haluaisin nähdä sen sienen luonnossa, olen katsellut vain sienikirjan kuvia enkä tunnistaisi metsässä. Kiitos! Ja terveisiä!

  5. sari Says:

    Moikka!
    Täällä sitä taas töissä aherretaan, jo toista päivää, loma meni kovin nopeasti, ois voinut jatkaa lomailua, mutta…
    Unohdin tuossa aiemmin, että sähän tykkäät mennä vaikeammista paikoista rinteitä ylös, joten sen suhteen Saivaaran etupuoli voisikin olla ihan ok, automaattisesti vain laitoin sen takakautta menon, kun olen useasti kuullut sitä suositeltavan.
    Ootkos jo Kilpparilla?

  6. karhusilta Says:

    Opasyöt Kilpparilla alkoivat kiireisinä ja vasta nyt pääsin vastaamaan. Totta, minun tyyliin sopisi ehkä vaikeammin lähestyttävä reitti. Takakautta oli tosi helppo kiivetä, mutta sitten alkoi tuntua selässä… Lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.
    Koeta jaksaa töissä. Minulla on hauskaa ryhmien kanssa.